Salama

Joululomalla löysimme sattumalta kivan kävelymatkan päästä aivan mainion pulkkamäen. Jotenkin emme olleet kesäaikaan tajunneet, että läheisen puistikon rinnehän on mitä täydellisin pulkkamäki. Onneksi osuimme paikalle kun käytimme vähän epätyypillistä reittiä tullessamme kirjastolta kaupalle ja osuimme mäkeen juuri silloin kun joululomalla lumikinos veteli viimeisiä.

Tänään sitten päätettiin, että nyt lumet eivät mene meiltä ohi ja hotkittuamme ensin papumakaronilaatikot parempiin suihin (lapsi jopa santsasi, ihmeiden aika ei ole ohi) kiskoimme villaa ja toppaa niskaan ja lähdimme pulkkailemaan.

Siinä se salama kiitää serkuilta perityllä rattikelkalla.

Kymmenen asteen pakkanen ei nyt ihan meidän vanhempien optimaalista ulkoilulömpötilaa, mutta olemme antaneet itsemme ymmärtää, että lapsien kanssa olisi syytä joskus ulkoillakin. Ja veikkaan, että päivän toimistokalkkunoinnin jälkeen unikin maittaa koko poppoolle paremmin tunnin ulkoilun jälkeen. Ehkä loppuviikosta sitä jopa uskaltaudutaan luistinradalle. Tosin eiköhän tuolla ulkona taas pian sada vettä ja voidaan unohtaa talviurheilut toviksi. Kaupungin väki ainakin lumien lähtöön on jo varautunut hiekottamalla joka ikisen kevyenliikenteen väylän jo valmiiksi lumien päältä. Emme pyörävarastossa uskaltautuneet katsokaan rattikelkan jalaksia. Veikkaan, että niistä aika monta grammaa muovia kuoriutui tässä menossa.