Dinojuna-arki

Jokainen Dinojunaa katsellut on varmastikin huomannut, että perheen molemmat vanhemmat esiintyvät vain äärettömän harvoissa jaksoissa yhdessä. Ilmeisesti koko jengin animoiminen oli käynyt budjetin päälle, joten tyypillisesti toinen vanhemmista oli ulkoistettu tarinoista joihinkin tylsiin velvollisuuksiin. Koska niitä kustannussyistä tapahtuvia, tylsien velvollisuuksien aiheuttamia ulkoistuksia tapahtuu säännöllisesti meidänkin taloudessa, olemme alkaneet kutsua näitä hetkiä dinojunaelämäksi.

Eilen taas hyppäsimme dinojunan kyytiin kun mies lensi Seppo Rädyn paskaksi luonnehtimaan maahan pällistelemään jotain uutta tuotantovimpainta. Nämä dinojunaviikot ovat yhtä aikaa tavallaan kivoja, mutta kuitenkin kamalia. Monta päivää putkeen kahdestaan lapsen kanssa antavat paljon, mutta kyllä ne uuvuttavatkin.

Isoin poikkeus näissä viikoissa normaalirytmiin tulee pidempinä hoitopäivinä. Normaalisti minä vien pojan vasta lähempänä puoli yhdeksää hoitoon ja mies hakee jo vähän ennen neljää. Tänään päiväkodin ovikelloa soitettiin 7.59 ja päiväkodin portilla olin vasta 16.40, joka tietää reilua tuntia pidempään hoidossa. Koska hoitopäivät pitevät reissupäivinä yritämme järjestää tilanteen aina sellaiseksi, että illat olisivat mahdollisimman puuhastelusta vapaita muuten. Viikonloppuna urakoimme pyykikorin tyhjäksi ja ostimme jääkaapin täyteen ruokaa. Ruokalista näinä viikkoina muuttuu myös aika yksioikeiseksi.

Meidän perheemme supervoimiin kuuluu yhden ruoan syöminen puoli viikkoa putkeen ja tällä kertaa tuo ruoka on papumakaroonilaatikko. Poika siitä syö vain kaksi kertaa, mutta minä tyytyväisenä popsin tätä myös ainakin huomenna lounaaksi. Ja itseasiassa nuo huomiset falafelitkin löytyivät eilen koko perheen lautaselta ja tänään minun eväsboksistani.

Dinojuna-arjen ruoat ovat tyypillisesti laatikkoja, keittoja tai mikä nyt vaan kestää sen, että ruokaa lämmitellään uudelleen eikä ruoan maku muutu säilytyksessä huonompaan. Papumakaroonilaatikko on lapsen yksi lempiruoista, joten helpompaa arkea curlatakseni päädyin tuohon tällä kertaa. Tosin vain huomatakseni päiväkodin eteisessä, että huomenna muksuilla on päiväkodissakin kasvismakaroonilaatikkopäivä.

Dinojuna-arjen parhaisiin paloihin taas kuuluu se, että saan yleensä aina houkuteltua pojan nukkumaan meidän vanhempien sänkyyn. Poika ei juurikaan enää yöllä tule väliin eli tämä on poikkeus normiarkeen, mutta pidempien hoitopäivien myötä aika tärkeä siinä mielessä, että saamme tankattua päivisin vähän vajaalle jäävää läheisyyttä. Tosin sängyssä on kyllä aika ruuhkaista, koska pojan vanavedessä paikalle saapui myös liki kymmenpäinen pehmoleluposse.

Ja kieltämättä kun lapsi on mennyt nukkumaan on välillä myös kiva olla vähän kuin yksin kotona. Yleensä kun ne ilta-aikaan sijoittuvat yksinolohetket siljoittuvat hotellihuoneisiin, joka ei kuitenkaan ole se sama juttu.