Kotikemisti

Koska ihminen on luonteeltaan yllytyshullu ja paras yllyttäjä itselleni taidan olla minä itse, löydän itseni välillä oudoista tilanteista. Kuten keittiössä mittailemassa mittalasin kanssa vetyperoksidia, sitruunamehua ja kamomillateetä tyhjentyneeseen hoitoainepulloon.



Netistä nimittäin satuin bongaamaan jutun hiusten aurinkoraidoituksesta kotikonstein ja päätin asiaa kokeilla koska valon sävystä riippuen tämä omanvärinen kuontalo on aika lailla ei minkään värinen. Toisaalta osassa valoissa se taas on aivan ihanastuttava, joten mitään suurempaa kemikaalikuormaa en päähäni kaipaa ja kasviväreillä värjääminenlään ei kiinnosta kun vihdoin löysin taas kampaajan, joka hiuksiani tajuaa.

Innokkaasti ruiskin tekemäni litkun päähän ja annoin vaikuttaa tunnin. Pesin pois ja lopputuloksena kun miehen kanssa tukkaa tihrustettiin hiukset näyttivät tummemmilta. Eli meni ihan kuin Strömsössä... Litku on nyt säilössä jääkaapissa joten kaipa sitä voisi taas joku päivä kokeilla laittaa, koska kuulemma homma ottaa aikansa kun vetyperoksidin pitoisuus on alle prosentin luokkaa. Ja jos homma menee pieleen niin kaljuhan voisi olla kiva kevätkampaus...