Kun reissuvalmisteluja tällekin matkalle alettiin tehdä oli itsestään selvää, että lapsi myös lähtee mukaan. Lapsen kanssa matkustaminen muuttaa matkan luonnetta luonnollisesti, mutta oikeastaan poislukien esimerkiksi meidän vanhempien teatterireissut emme koe, että lapsen kanssa matkustaessa joutuisimme luopumaan asioista.
Ymmärrän, että jos lomalta haluaa useita ruokalajeja arvostetuissa ravintoloissa, kosteita iltoja ja kiihkeitä päiviä niin lapsi ei varsinaisesti mahdu lomasuunnitelmiin, mutta jos lomaltaan haluaa tutkimusmatkoja kaupungin ihmeisiin, vierailuja museoihin, kahvittelua sopivan näköisissä kahviloissa ja ruoaksi pitsaa kulmapitseriasta on lapsi mitä täydellisin matkakumppani. Tai ainakin tämä meidän tyyppimme on, koska se ei juurikaan piitaa vuorokausirytmeistä ja pötkii tyytyväisesti iltapäiväkolmeen ison hotelliaamupalan ja rinkelin voimin.
Osaa tuo lapsi olla rasittavaakin reissuseuraa. Jos se tykästyy ensimmäisenä iltana kulmapitserian jäniksen muotoiseen pitsaan ei se ymmärrä miksi vanhemmat ehkä haluaisivat kokeilla vaikka sitä toisesta kulmasta löytyvää pastapaikkaa seuraavana iltana. Tai kun se saa päähänsä, että me vanhemmat olemme käsittäneet jotain varmasti väärin kun väitämme että vanha kiitorata on poistettu käytöstä ja on vain ajan kysymys, koska meidän yli jyrätään lentokoneella. Tai kun sen oli aivan pakko saada itselleen sateenvarjo, jonka avulla kaikki varmasti tunnistavat turistiksi puolenkin korttelin päästä. Toisaalta tuskinpa ne päivät kotonakaan menisivät ilman vääntöjä lapsen temperamentin tuntien joten ainakin nyt saadaan vaihtelua siihen missä tuon jästipään kanssa väännetään.
Kuitenkin se, miksi lapsen kanssa on ihanaa matkalle lähteä, on lapsen kyky havainnoida asioita. Kauppareissun aikana pimentynyt ilta ja valotaideteokset herättävät katsomaan. Katukivetysten ladontaa pitää ihastella, museoissa tutkia kaikki mahdolliset vitriinit ja pakottaa vanhemmatkin muistelemaan kaikki knoppitietonsa lukiomaantiedosta ja mannerlaatoista. Lapsen kanssa voi myös ottaa rennosti. Tarvittaessa tulla hotellille kesken päivän ottamaan pieni tauko leikkimiselle ja kirjojen lukemiselle ennen ravintolaan lähtöä. Tai shindovenyttelylle ja Legon kokoamiselle kuten meillä tänään oli ohjelmassa. Eilisen ja perjantain aikana otetut reilut 40 000 askelta kummasti jäykistivät jalkoia ja lapsi taas ei malttanut odottaa kotiin asti Legojensa kanssa.
Tällä kertaa reissua on vielä edessä kaksi päivää ja oikeastaan luvassa on vain hengailua kaupungilla. Säätiedotus ei lupaa hyvää ajattelen kaupungin upeita leikkipuistoja, mutta katsotaan nyt mitä vastaan tulee kun lähdetään esimerkiksi huomenna entistä Itä-Berliiniä ihmettelemään. Hotelli lännestä eläintarhan vierestä oli hyvä valinta, mutta eiköhän me ensi kerralla kokeilla itää ja kaupungin tunnelmaa siellä. Ja uusi kertahan tulee tämänkin kaupungin kohdalla ja toivottavasti tällä kertaa siihen ei mene taas 16 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!