Varmoja kevän merkkejä on meidän taloudessamme useitakin. Kissan yöaktiivisuus muuttuu häiritseväksi, olohuoneen nurkaan majoittuu pysyvästi, joka fillareistamme, jota mies huoltaa ja minun silmiini saa hölvätä silmätippoja kahdesta eri kertakäyttöpipetistä. Ja kaikista varmin keväänmerkki on intohimoisen Nääpiö PT:n kuoriutuminen esiin. Nelisen tuntia Korkeasaaressa ei ollut riittävästi vaan ruoan jälkeen piti vielä päästä purkamaan energiaa. Aikaisempina vuosina äiti on joutunut pyöräilemään, hyppimään lätäköiden yli ja juoksemaan. Nyt kuluneen talven aikana PT on ilmeisesti perehtynyt lihaskuntoharjoitteluun.
Vielä viisi, komentaa PT äitiään liikuntapuiston lihaskuntolaitteissa. Sain myös kunnian vatkata suunnilleen kaikkia laitteita. Leukojenvetotankoon vedin rajan vedoten rikkinäiseen ranteeseen ja siihen, etten ole ikinä vetänyt yhtä ainoaa leukaa ja vaikka käsi kuinka olisi terve niin tuskinpa käsillä itseäni saisin liikkeelle vaikka henkiriepu olisi siitä riippuvainen.
Noin muuten tuo kotimme lähellä liikuntapuisto on kyllä mainio. Parkourpuolella kelpaa lapsen leikkiä ninjaa ja kuntoilupuolella sitten äiti joutui liikuttamaan ruhoaan samalla kun lapsi harjoitteli nyrkkeilysäkkiin lisää ninjamoovsejaan. Tosin meille molemmille lapsen kanssa jäi vähän hämäräksi mitä tasapainolaudalla oikein käsketään tekemään.
Mies tosin tylsästi ehdotti ihan vain sitä, että lopuksi pitäisi seistä silmät suljettuna.
Ranne onneksi alkaa olla jo paranemaan päin. Pistän tuen vielä käteen kodin ulkopuolelle ja himmailen nyt ainakin pari päivää pyöräilykauden aloittamista. Toivottavasti kuitenkin viimeistään loppuviikosta pääsisi jo polkemaan kun kausikortissakin alkaa päivät olla luetut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!