Tuntuu, että elämä on taas viime aikoina ollut melkoista matalaliitoa ja tänään kun herättiin veden ropistessa ikkunapelteihin olikin helppo päätös pitää tänään rauhassa pyjamapäivää. Paitsi, että nyt on kyllä syytä epäillä, että joku keski-iän korvalla aktivoituva puuhastelugeeni on alkanut vaikuttaa. Nimittäin lopputuloksena istuimme viideltä sohvalla koko perheen voimin ja olin jo komentamassa lasta iltatoimiin kun sisäisen kellon mukaan kellon piti ainakin olla kahdeksan. Ihan vahingossa laiska päivä pyjamassa olikin osoittautunut tuottavaksi.
Hupparin kaava on tosi kiva ja pääse jatkossakin käyttöön, koska muotitietoinen jälkeläinen liputtaa huppujen perään. Trikoisia huppareita voisi tehdä tulevaksi talveksi muutenkin, koska ne menevät ketterämmin ulkovaatteiden alle ja korotettu pääntie suojaa kivasti kaulaa.
Pipo on Noshin kaavoille tehty ja menee naapuriin synttärilahjaksi ensi viikolla. Elättelen siis toiveita ettei Herra pian 5 v. surfaa naapurintädin blogissa ja äitinsä kanssa valittiin jo kangas eli sinne päin yllätystä ei olisi kuitenkaan ollut tiedossa. Pitäisi noita lippapipoja urakoida enemmänkin kun olen aina tauon jälkeen ihan paiseessa lipan istuttamisen kanssa. Mallina tuo on minusta aivan ihana ja haluaisin kokeilla omalle pojalle mallia, jossa vuorena olisi käytetty coolmaxia. Ajattelin uhrata tuohon materiaaliksi yhden vanhan jumppapaitani, josta sauma lähtenyt purkautumaan ja malli ei muutenkaan miellytä enää silmää.
Minun ommellessani mies ottautui vaihtamaan lakanoita, pesemään pyykkiä ja järjestämään kaaoksen valtaan joutuneen keittiön avohyllyn. Voitte olla varmoja, että kunhan saadaan tuo perheen nuorin jäsen höyhensaarille niin tasan nostetaan jalat sohvapöydälle ja pistetään Daredevil Netflixistä pyörimään. Pyjamaa ei onneksi tarvitse vaihtaa päälle. Sentään siitä sain pidettyä kiinni vaikka lorvimisessa nyt epäonnistuttiinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!