Mikään ei ole varmempi kevään merkki kuin kellarista esiin kaivettu polkupyörä ja siitepölystä kutiavat silmät sekä se, että päässä soi yksi kaikkien aikojen lemppareitani Egotripiltä. Eilen ja vielä tänäaamunakin fiilis oli kuin laulussa konsanaan. Ei sitä nyt ihan viittäkymppiä mäenpäältä tultu, mutta sentään kolmeakymppiä. Tänään sitten reippaassa vastatuulessa puskien alamäessä polkiessa pääsi ihan kaikki 15 km/h ja ylämäessä vauhti tahtoi tyssätä kokonaan.
Voisin äänestää, että tämä tuuli ei pääse jatkoon. Tai jos tällä tyylillä tuulee niin eipähän tarvitse miettiä mitään ylimääräisiä kyykkytreenejä, jotta reisiin saataisiin lisää puhtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!