Pelon maantiede

Työmatka ja kotimatka junassa. Riihimäki meni jo ja päässä raksuttaa tuhatta ja sataa miten matka jatkuu seuraavaksi. Voiko jäädä jo Pasilassa? Jos jää Pasilassa niin meneekö lähijunalla vai ottaako työnantajan piikkiin taksin? Junalla kotona olisi yhtä nopeasti oikeastaan mitä taksilla, mutta onko veren kaivamista nenästä lähteä kello 23 iltalenkille kävelytielle jossa on tunneleita eikä lähellä oikein ole asutustakaan?

En haluaisi pelätä, mutta kyllä minä pelkkään. Teininä juoksin aina leffan jälkeen yöbussista kotiovelle. Pelkäsin naapurin hiipparimaista äijää joka huohotti teinitytön perään. Minun ja miehen ekassa yhteisessä kodissa vihasin viedä pyörää sisäpihalle öiseen aikaan. Seuraavassa kodissa juoksin lähijunalta kotiin sekä valitsin lähijunassa paikkani niin etten mennyt umpikujajunanvaunuun ja nyt sitten pohdin uskaltaako sitä pirun junaa edes käyttää.

Pelon maantiede tuntuu raivostuttavalta. Minullahan on oikeus kulkea missä haluan ja milloin haluan. Mutta miksi en voi luottaa siihen oikeuteen?