sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Raittiinilmanmyrkytys

Taloyhtiössämme alkoi julkisivuremontti ja kaikki autopaikat joudutaan luovuttamaan uusien ikkunoiden varastointiin. Mies lähtee puolestaan huomenna kohti Keskieurooppaa, joten autollekaan ei löydy käyttötarvetta lähipäivinä. Kotikatumme parkkikapasiteetin ollessa surkeahko päädyimme viemään auton miehen työpaikalle toistaiseksi ja otimme kotimatkaa varten pyörät mukaan. Pyöräily aurinkoisessa kevätsäässä sekä jätskin, kahvittelun ja kävelyretken mittainen pysähdys Seurasaaressa näyttäisivät pitävän huolta siitä, että raittiinilmanmyrkytys on iskenyt päälle pahemman kerran. Osansa asiaan saattaa olla myös eilen illalla kasilta autoon nukahtaneella ja nukkuvana kotiin kannetilla jälkeläisellä, jolla kukko kiekaisi 5.20 tänäaamuna...

Visiitti Seurasaareen kuitenkin muistutti siitä, että tuohon kivan matkan päässä olevalle saarelle olisi syytä lähteä käymään useamminkin.

Ympäristö oli lapsesta aivan mahtava. Puolet ajasta se pelkäsi into piukassa kummituksia ja puolet se ihaili erinäköisiä sammaleita. Käsittämätön eräjorma tuo meidän jälkeläinen. Kevään tullen kuitenkin pieniä ryppyjä rakkaudessa näyttäisi olevan luonnon kanssa. Ötökät kun kuulemma ovat hänen arkkivihollisiaan. Muurahaisia ei tässä yhteydessä tosin lasketa ötököiksi.

Ensi viikonloppuna voisi yrittää seuraavas raittiinilmanmyrkytystä. Tänään bongasimme vasta kukkivia ketunleipiä ja puuta hakkaavan tikan. Kuvittelisi että viikossa kevät taas olisi harpannut eteenpäin ja luonnossa riittäisi uutta ihmeteltävää.

 

1 kommentti:

  1. Meillä esikoinen ei kuulemma aio mennä koko kesänä ulos, erehdyin kertomaan hänelle punkeista. Itikoita se pelkää hysteerisesti. Hyvin menee. :D

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!