Leijafestareilla

Helsingin kesä on ihana, mutta siitä nauttiminen on jäänyt meillä yleensä hävyttömän vähäiseksi. Kesälomasta haukkaa yleensä osansa pyöräretki ja mökkeily ja loma on myös ainoa aika jolloin voimme viettää Turussa pidemmän ajankohdan yhtä kyytiä. Tänä vuonna vielä julkisivuremontti piti huolta siitä, ettei miehen kuukauden kesäloman aikana tehnyt mieli viettää kotona aikaa yhtään pakollista enempää.

Onneksi loppukesän lämpimät päivät kuitenkin tulivat paikkaamaan loman menetyksiä ja eilen suuntasimme eväskassi täynnä sapuskaa Kaivopuistoon nauttimaan kesästä.

Tulimme paikalle yhdeltä ja lopulta neljältä saimme lapsen liikutettua pois puistosta. Eväät ja leijat olivat toimiva konsepti, mutta niin myös leikkipuisto ja kalliot. Seuraavaa eväsretkeö tilattiin jo kotimatkalla ja pitääkin yrittää joku viikonloppu paikalle tulla, koska rannalla tuuliolosuhteet voisi olla otolliset leijan lennättelyyn. Nyt festareilta ostettu perhonen pääsi lähinnä vain pyrähtelemään liitämiseen sijaan, kun tuuli katoili ja lennättäjälläkin taidot olivat ruosteessa.

Ötökkäleijan asemasta itseasiassa päivän hitiksi muodostui leijapajassa askarreltu pikkuleija. Tosin sisäinen fasilitaattorini itkee aina suuria kyyneleitä tällaisissa tapahtumissa, joissa iso määrä ihmisiä pitäisi saada toimimaan jotenkin järkevästi. Leija kuitenkin saatiin rakennettua ja lentoon ja se nyt kuitenkin oli tärkeintä.

Kokonaisuutenhan festarit olivat ihanat ja aurinkoinen sää vielä kruunasi koko jutun. Iloisia ihmisiä ja kiireettömyyttä, piknikeväät ja taivas täynnä leijoja. Toivottavasti syksy on kaunis ja saadaan nauttia Helsingistä nyt kun kesällä ei ehditty.