Viisi vuotta vanhempana

Viisi vuotta sitten tänä iltana iski ukkonen Helsinkiin ja loppuraskaudesta mielenkiintoisen tehnyt hellekausi päättyi. Hoitajien juostessa ympäri Kättärin käytäviä minä istuin miehen lähdettyä kotiin yksin ihmettelemässä, että mitähän tuolle puolimetriselle tyypille pitäisi tehdä. Tänäiltana taiteilin jääkaappiin jähmettymään juustokakkua ja yritin pitää pokkaa kun lapsi suurella vakavuudella yritti vakuuttaa ettei voi mennä iltapissalle, koska ei saa koskaan olla äidin kainalossa.

Jos alku olikin vähän hämmentynyt niin siitä eteenpäin meno on sen kuin parantunut. Toki lapsen kasvaminen tuo ihan uusia murheita, mutta vaikka noin yleisellä tasolla olen hullu vauvojen syliinhaalija niin vanhempana oma erityisalani on kyllä olla vanhempi vähän vanhemmalle lapselle.

Parasta vanhemmuudessa näin viiden vuoden kohdalla on se miten lapsen kanssa tuntuu, että voin elää juuri sellaista elämää mitä haluankin. Toki lapsi asettaa rajotteita, mutta koen, ettei lapsi rajoita valintojani ja useimmat asiat, joita haluan tehdä ovat sellaia, että lapsi sujahtaa mukaan täysin kivuttomasti. Lapsen kanssa on helppo lähteä matkalle, koska vielä emme ole törmänneet sellaiseen museoon josta lapsi ei viihtyisi. Pyöräretkillä lapsi on yleensä innokkain pitämään tauon luontopolun kohdalla ja lapsen valinta hyväksi lauantaiohjelmaksi on yhdessä valmistettu ruoka ja leffa.

Viiden vuoden jälkeen tuntuu, että olen hyvinkin sinut oman vanhemmuuteni kanssa. Toki voisin olla pidemmällä pinnalla varustettu, mutta ei sitä lastakaan kovin pitkällä pinnalla ole varustettu, joten ääntä kuuluu tasaisesti sekä äidistä että pojasta. Olen tyytyväinen siihen miten arkemme rullaa vaikka se välillä onkin melkoista nuorallatanssia. Olemme myös vanhempina löytäneet yhteisen sävelen siitä mitkä meille on kynnyskysymyksiä. Meillä ei lapsen kohdalla pingoteta ruutuajasta eikä ole karkkipäivää, mutta tuijotetaan ikärajoja eikä osteta megapussia irtokarkkia eikä juoda limpparia.

Viisi vuotta vanhempana on myös kasvattanut minua. Itseasiassa varmaan enemmän mitä lasta. Vaikka en vieläkään ole maailman kärsivällisin osaan sentään vähän valita taistelujani. Suhtaudun myös suurella innolla seuraavaan viisivuotiskauteen vaikka koulun aloitus ja muut isot muutokset tuovatkin omat jännityksenaiheensa.