Meillä asuva lapsi on siitä metka outus, että sillä on vahvoja ennakkoluuloja tiettyjä ruokia kohtaan. Esimerkiksi parsakaali ei lapsesta muistuta ihmisten ruokaa sitten lainkaan. Kuitenkin lapsi saadessaan esittää toiveen lämpimästä ruoasta lausui hetkeäkään epäröimättä haluavansa mutageenin väristä soppaa.
Tosin ymmärrän kyllä lasta. Ei se kypsän parsakaalin ongelma oli maku vaan se on koostumus. Lapsen suussa se outous tulee parsakaalista, itse en taas nieltyä silakkapihviä vaikka miten yrittäisin. Tuoksun ja maun osalta silakka kuulostaa täydelliseltä, mutta ne pienet pehmeät piikit eivät vain mene nielustani läpi.
Onneksi sosekeitoista on tullut nykyään ihan salonkikelpoista ruokaa, joten niitä me sitten syödään. Sopat tulevat nopeasti valmiiksi ja lämmin keitto uppoaa lapseen yleensä paremmin kuin hyvin iltapäivän ulkoilun jälkeen. Samalla tulee myös monipuolisesti syötyä kasviksia, joten lopulta kaikki voittavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!