Lauantaiaamun Arkkitehtikoulun jälkeen suuntasimme Kirjamessuille. Pääsimme perille vähän ennen yhtä ja nettikaupasta pihalla ostettujen lippujen ansiosta ohitimme pitkin messukeskuksen pihaa kiemurtelevan jonon. Kotiin lähdimme reilut neljä tuntia myöhemmin ja todettiin, että messuille pitäisi varata koko päivä. Emme nimittäin edes ehtineet pistäytyä Ruokamessujen puolelle.
Messuille, kuten nyt käytännössä kaikkialle muuallekin, suunnattiin koko perheen voimin. Kirjamessut on tilaisuus, joka noin pääpiirteittäin toimii myös lapsien kanssa ainakin niin kauan kun Sarasvuon Jari ei päätä alkaa kiroilla messulavalla mikrofoniin niin, että varmasti jokainen lapsi pääsi kajareiden kautta imemään vaikutuksia. Tosin samaan aikaan ohi kulkenut mies iski suoraan lasta päähän kassilla eli iskun jälkeen ehkä olimme suunnilleen nollatilanteessa ja Sarasvuon rasittava hölinäkin jäi omassa päässä taka-alalle kun piti tuota kupeitten hedelmää hoivata.
Itselleni parasta Kirjamessuissa on uusien asioiden löytäminen. Olen huono kuuntelemaan esityksiä (eli siksi se lapsikaan ei menoa haittaa). Käytimme valtaosan ajasta tutkien kirjaimellisesti sitä mitä tarjolla on ja varsinkin messuhallin nörttikulmauksen ständeillä sai kulumaan aikaa kun voimme kehua onnistuneemme kasvatuksessa ja lapsi oli vähintään yhtä innokkaasti tutkimassa paikkoja.
Lapseen suuren vaikutuksen teki muistaakseni Sarjakuvaseuran ständiltä löydetty 3D-printattu sarjakuvastrippi. Ja muutenkin nuo rauhalliset nörtit olivat messuseurana lapsen makuun enemmän kuin kustantamojen näyttelyalueiden hälinä. Lapsen onneksi isänsä tyytyväisenä tonki sarjakuvalaareja joten saimme vältettyä pahimmat ruuhkat hyvin tuolla hiljaisemmalla alueella ja lasten tapahtuma-aluelavan luona huilaamalla.
Lopulta ainoa ohjelma, jota oikeasti istuimme kuulemaan oli Lasten lavalla ääneen luettu Oppi&Ilo-sarjan Elsa ja Lauri matkustavat. Tarina oli mainio. Siinä käytiin läpi matkalle lähtöä, valmisteluja, lentokentän toimintaa ja lentämistä. Tarina oli kirjoitettu lasten tasoisesti ilman ettei sorruttu lässyttämään. Suosittelen kirjaa ehdottomasti jos lentomatka on tiedossa ja lapset eivät ole kokeneita lentäjiä. Satuhetken jälkeen askarreltiin vielä paperiliidokkeja ja taas tuli huomattua, että usein ne käpylehmäkoulukunnan jutut vain ovat lapsille parhaita. Vähän väripapereita tusseilla koristeltuna ja alue oli täynnä iloisia lapsia.
Kotimatkalle suunnattiin vähän viiden jälkeen kassit täynnä tavaraa. Onnistuimme hämäämään poikaa ruuhkassa sen verran hyvin, ettei lapsi lainkaan tajunnut että Tacticin ständiltä mukaan lähti romassa tarjouksessa ollut lautapeli, jota lapsi oli toivonut joululahjaksi ja samaan tarjoukseen ostettiin myös pari peliä varastoon kaverisynttäreiden lahjoiksi. Muutenkin joululahjasaldo saatiin avattua kummilasten lahjojen kanssa vaikka hetken pitikin äimistellä, että mitähän ne kymmenvuotiaat nykyään lukevat. Mies ehti täyttää kasseja sarjakuvilla ja itse hyödynsin messutarjouksia muutamien romaanien ja jo tovin himoitsemani Mekkotehtaan kohdalla. Eli jälleen kerran onnistuneet messut. Aikaa tosin olisi saanut olla enemmän niin oltaisiin ehditty käydä ruokapuolellakin pyörimässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!