Onnelin ja Annelin talvi

Pyhäpäivän aatto tietää työpaikallani kahdelta loppuvaa työpäivää, joten kerrankin oli hyvä mahdollisuus lähteä elokuviin. Poika oli jo tovin ehtinyt pyydellä, että menisimme katsomaan Onnelin ja Annelin talven, joten nielin vastenmielisyyteni lapset näyttelevät lapsille -elokuvia kohtaan ja ostin liput iltapäivänäytökseen.

Ja onneksi mentiin. En voi väittää, että olisin hulluna tykännyt pääkaksikon näyttelystä. Kemia ilmeisesti valkokankaan ulkopuolellakin ystäviä olevilla tytöillä toimi, mutta joku näyttelyssä tökki. Tai sitten vika oli dialogissa, joka oli jotenkin oudon töksähtelevää. Elokuva itsessään kuitenkin oli erinomaisesti toteutettu lastenelokuva ja siksi se kannattaa mennä katsomaan.

Parasta antia leffassa olivat sen visuaalinen ilme sekä erittäin ajankohtainen tarina siitä miten kohdataan erillaisuutta ja miten tärkeää on tarjota apua. Jälkimmäinen vielä oli saatu tarinaan upotettua niin, että se upposi myös viisivuotiaalle ja elokuvan jälkeen ravintolassa poika työsti hartaasti ajatusta purkassaan elokuvan tapahtumia isälleen.

Itselleni elokuvien visuaalinen anti on tärkeää ja vaikka Onnelin ja Annelin kermakakkuisa maailma ei omaa tyyliä edustakaan, nautin valtavasti tarinan puitteista. Tekijätiimi oli kiinnittänyt upeasti huomiota yksityiskohtiin ja varsinkin nukkekotikohtaukset olivat upeasti toteutettuja. Elokuva myös houkutti tarttunaan virkkuukoukkuun. Sen verran ihania asusteita elokuvassa saatiin nähdä. Virkattu tonttulakki olisi tehdä lapselle jouluksi, mutta veikkaan ettei sitä suostuttaisi pitämään päässä edes niin pitkää aikaa, että saisin kuvat napattua.

Lapsi nautti tarinasta suuresti ja toisin kuin luulin ei elokuvan missään vaiheessa viereisellä penkillä pyöritty kärsimättömänä. Arviossaan poika totesi, että oli kiva katsoa elokuvaa, jossa ei ollut mitään hurjaa. Pari vähän jännää kohtausta oli muttei kuulemma mitään liian jännää. Itse tykkäsin siitä, että pystyin tarjoamaan lapselle katsottavaksi elokuvan, jossa keskeisinä toimijoina olivat tytöt. Turhan usein edelleen populaarikulttuurissa poikahahmot hallitsevat kaikkien katsottavaksi tarkoitettuja tarinoita.