Suurnainen

Sorrun usein ostamaan Pasilan aseman Punnitse & säästäsrä YogiTean teetä, jossa itseasiassa ei ole lainkaan teetä. Yritän vähän rajoittaa kofeiininkulutustani, koska käytännössä koko työpäivän edessäni on kuppi teetä ja rehellisyyden nimissä olen myös koukussa niihin mietelauseisiin.

Be great, feel great, act great. Vähän parempi ohjenuora kuin taannoin saamani Face it. Tai no ihan hyvä vinkki sekin on, mutta ei ehkä jotenkin niin universumia syleilevä mitä näissä pusseissa yleensä tuppaa olemaan.

Ennen suurnaiseksi ryhtymistä (miksi suurnainen kuulostaa oudolta, mutta suurmies täysin normaalilta?) päädyin kuitenkin mikromanageroimaan työpöytäni tavaroita tajuttuani että muki ja liimalaput näyttävät kivoilta rinnakkain ja kun kuvaa ne oikeasta kulmasta niin kuvasta ei huomaa, että pöydästä puolet on peitetty paperipinkoilla, jotka odottavat, että joku kävisi ne läpi. Tosin tämä vitkuttelutaktiikka on yleensä tehokas. Elokuussa seminaarista mukaan otettu paperi kun yleensä marraskuussa on muuttunut jo niin muinaishistoriaan kuuluvaksi että sen voi rauhassa kierrättää paperinkeräykseen.

Ylläolevan perusteella minulla taitaa vielä olla pitkä matka suurnaiseksi, mutta uskoisin, että olemme tänään saaneet Suomeen yhden suurnaisen lisää. Tänään Finlandiapalkittu Laura Lindstedt vaikuttaa voittopuheensa perusteella olevan juurikin sellainen ja tiedän mikä kirja pääsee seuraavien joukossa lukulistalleni. Yhteiskunnallinen keskustelu kaipaa ihmisiä joilla on näkemystä ja kyky valjastaa kieli sitä näkemystä tuomaan esiin.