sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Tenavat


Joululoman yksi odotetuimmista asioista oli Tenavat -elokuvan tulo ensi-iltaan. Lapselle Jaska Jokunen kavereineen oli tuttu lähinnä mainoksesta ja suurin odotus liittyi Ressuun ja Kaustiseen, jotka ovat tulleet lapselle tutuksi mökillä käytössä olevasta, minun lapsuudestani peräisin olevasta, tyynyliinasta. Perheen suurin Tenavat -fani olenkin minä. Mieskin on toki oman osuutensa sarjakuvista lukenut, mutta itse olen puurtanut läpi useampaan kertaan kaikki käsiini saamat sarjakuvakirjat.

Lukemieni arvioiden perusteella tiesin jo että elokuvan tekijät ovat tehneet meidän sarjakuvan fanien kannalta kyseenalaisen päätöksen. Jo heti leffan alkumetreillä kuvaan kävelytetåän Pieni punatukkainen tyttö, jota ei sarjakuvissa koskaan nähty. Kummastelin ratkaisua, mutta elokuvan nähtyäni ymmärrän ratkaisun. Elokuva on kuitenkin tehtu tutustuttamaan uusi sukupolvi Schulzin hahmoihin ja elokuva kärsi jo muutenkin jossain määrin siitä, että lapsi ei ymmärtänyt isoa osaa running gageja. Pienen punatukkaisen tytön näkymättömyys olisi veinyt tarinan niin abstraktille tasolle että lapsikatsojilta (tai ainakin omaltani) olisi juttu mennyt ohi niin että hilsekään ei olisi pölähtänyt. Nytin arvioissa taidettiin myös kritisoida elokuvan onnellista loppua, mutta itse en nyt pidä sitä niin pahana. Sarjakuvien huumori on melko haastavaa ja elokuvan riskinä olisi ollut näyttää Jaska Jokunen lähinnä koulukiusattuna tyyppinä kun puolentoista tunnin leffaan ei liiaksi vitsien toistuvuutta saanut upotettua.

Elokuvan sisällä kulkeva toinen tarina tutustuttaa itseoikeutetusti Ressun ja Punaisen paronin vihanpitoon. Ressukohtaukset olivat selvästi ne jotka eniten viehättivät lasta ja jotka lapsi rankkasi leffan parhaaksi anniksi. Ressukohtauksia on osassa arvosteluissa syytetty juonta pirstovaksi, mutta mielestäni ne kulkivat hyvin päätarinan kainalossa loppuun saakka. Kohtaukset myös toivat kauniisti esiin sen miten mielikuvitus avaa ovia vaikka millaisin seikkailuihin.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli viihdyttävä ja tarjosi viihdettä niin pitkäaikaiselle fanille kuin aiheeseen vasta tutustuvallekin. Elokuva toimii myös hyvänä väylänä Tenavien maailmaan. Sarjakuvat ovat säilyneet yllättävän tuoreena ja pidän viihdyttävänä sitä, että tarinoissa aikuiset on häivytetty taka-alalle ilman ettei kuitenkaan tule mitään Kärpäsen herra -meininkiä. Jos joulupaketeisra kuoriutui leffalippuja niin tässä on yksi mitä joululomalla kannattaa käydä katsomassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!