keskiviikko 13. tammikuuta 2016

3x Studio

Tartun melko herkästi lukusuosituksiin, varsinkin jos lukusuosituksia tarjoaa henkilö joka vaikuttaa jakavan suunnilleen samanlaisen kirjamaun. Tällä kertaa suositus tuli virtuaalisesti kun Salamatkustaja-blogin Satu esitteli Pekka Hiltusen Studio-sarjaa yhtenä vuoden parhaana feministisenä dekkarina

Kysyin kirjoista lisää Googlelta ja nappasin kaikki kolme julkaistua kirjaa Elisa Kirjan vuodenvaihdealesta lukulaitteelle kun lähdimme Tukholmaan. Lapsen kanssa reissatessa kirjat tulevat tarpeen ja minun lukutahdillani niitä pitää olla monikossa, koska ensimmäisen kirjan sain luettua jo reissun toisena iltana, koska kiitos jonkun omasta äänestään nauttivan humalaisen miehen päädyin valvomaan keskellä yötä tunnin verran (aamulla lempeänä kostona en pyytänyt lasta muistamaan sisä-äänenvoimakkuutta herran hytin kohdalla, joka oli helppo paikallistaa koska äijä kailotti sitä kaverilleen kurkku suorana).

Studio-sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme osaa, Vilpittömästi sinun, Sysipimeä ja Varo minua. Ensimmäisen kirjan luin hyvällä vireellä, toinen pisti jopa hieman ärsyttämään ja kolmanteen päädyin pitämään puolen viikon hajuraon. Iltapäivällä kuitenkin kirjaan tartuin ja Varo minua yllätti minut positiivisesti. Studio-sarjan keskiössä on Lontoossa asuva suomalainen Lia, joka työskentelee päivisin aikakausilehdessä, mutta joka vapaa-ajallaan sekaantuu ystävänsä Marin vuoksi kaikkeen mihin ihmisen ei ehkä olisi syytä sekaantua. Tai no ihmiskauppa, huumausrikokset, jengit ja sarjamurhaajat voivat jollekin olla mukavaa illanviettoa. Kirjan asetelmasta tulee mieleen tavallaan tv-sarja Scandal. Mari pyörittää Studioksi kutsuttua organisaatiota, joka pyrkii korjaamaan asioita. Varsinkin ensimmäisen, Vilpittömästi sinun, poliittinen juoni korosti tuota mielikuvaa, toisaalta tykkään sarjastakin joten minulla se toimi.

Se mistä kirjoissa en niinkään pitänyt on se ääni jonka Hiltunen antaa hahmoilleen. Ne olivat paikoin ihan pirun ärsyttäviä ja jotenkin kirjan dialogi ei minusta ole sujuvaa. Mari on hahmona myös vähän Mary-Sue. On sillä heikkoutensa, mutta niidenkin kanssa se on melkoinen yli-ihminen ja se tuppaa olemaan rasittavaa. Jos kuitenkin pystyy antamaan tuon anteeksi niin kirjat ovat peruslaadukasta viihdettä ja on kiva lukea kotimaisia dekkareita, joissa ei ole liukuhihnameininkiä, joka on alkanut vaivat turhan paljon näitä kerta vuoteen kirjan julkaisevia suosikkinimiä. Alkuvuodesta muutenkin näyttää tulevan dekkaripainotteinen. Hain eilen kirjastosta läjän kirjoja sillä ajatuksella, että onpahan ainakin luettavaa kun lähden ensi viikolla työmatkalle. Noh, katsotaan minkä verran kirjoja riittää ensi viikolle, koska minulla on nyt ollut tästä päivästä alkaen kotona yksi oksentava ja kuumeileva herraseuralainen ja huomenna isänsä lähtee vielä työmatkalle. Päivät nyt yritän tehdä töitä, mutta illalla voi aika tulla vähän pitkäksi kun tänäänkin tuo sairastava herraseuralainen ehdotti vähän seiskan jälkeen että josko hän voisi mennä koisimaan.

Varsinainen nappiajoitushan tuo lapsen sairastuminen ei nyt ollut. Kävin maanantaina toimistolla, eilen tein lumipäiväetätöitä ja sitten sairastuikin lapsi. Vähän epäilen, että näinköhän edes perjantaina pääsen töihin ja ensi viikolla olenkin koko viikon työmatkalla ja seuraavallakin viikolla useamman päivän reissussa tai opiskelemassa. Sitten olenkin ollut toimistolta pois melkein kuusi viikkoa putkeen kun alla oli vielä kolmen viikon joululoma. Ehkä ihan hyvä ettei huoneessani ole viherkasvia, koska se olisi tässä vaiheessa jo vainaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!