Olen jo muutamat kuukaudet hypistellyt kirjakaupoissa Timo Parvelan yhdessä norjalaisen Bjørn Sortlandin kanssa kirjoittaman Kepler62-sarjan kahta ensimmäistä osaa. Yhteistyössä toteutetun kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin viime vuoden syksynä ja keväänä yhtäaikaisesti sekä suomeksi että norjaksi ja osat kolme ja neljä ovat tulossa tämän vuoden keväällä ja syksyllä. Vuonna 2017 luvassa olisi myös kaksi osaa lisää eli kokonaisuudessaan kirjasarja on kuusiosoinen ja ensimmäisten osien perusteella kirjailijat vievät tarinaa eteenpäin vuorotahtia.
Luin molemmat kirjat eilen illalla, joten pakostakin tuli vertailtua kirjoja. Tai oikeastaan huomattua, että kirjat ovat melko epäsuhtaiset. Kirja 1 oli 57 sivua kivasti jännittävää kertomusta suomalaisista veljeksistä, 13-vuotiaasta Arista ja 8-vuotiaasta Janista, jotka saavat käsiinsä himoitun Kepler62-pelin ja onnistuvat läpäisemään pelin, jossa suurin osa ei ole onnistunut. Kirjan dystopinen maailma on ankea, pojat kärsivät puutteesta ja kadoksissa ollut äiti palaa paikalle nanomuunneltuna, mutta kovin tarkasti ympäröivää yhteiskuntaa ei kuvata vaikka tarinasta löytyy kaikuja mainiosta Ready Player Onesta. Toinen kirja triplaa pituuden ja keskeiseksi hahmoksi nousee 14-vuotias norjalainen Marie. Myös kerronta hypää mielestäni Kirja 2: Lähtölaskennassa selvästi enemmän nuorten- kuin lastenkirjaksi. Marie on poikiin verrattuna epäileväisempi kertoja ja ympäröivästä yhteiskunnasta alkaa muodostua hieman vahvempi kuva.
Kepler62 avasi kuitenkin vahvasti ja odotan jo kieli pitkällä kolmososaa. Kirjojen dystopiakuvaus on koukuttava ja kerronta on kuitenkin lastenomaisempaa mitä muuten viimevuosina tulleista dystopiatarinoissa eli tilausta tällaisill kirjoille varmasti on. Kirja on myös tarinaltaan varmasti sellainen että se houkuttaa kirjojen ääreen sekä tyttöjä että poikia ja varmasti myös monia sellaisia, jotka eivät muuten ole lukijatyyppiä.
Toisessa kirjassa Jani, Ari ja Marie päätyvät jo samaan osoitteeseen, mutta tarina antaa voimakkaasti viitteitä että vielä joku tai jotkut puuttuvat kertomuksesta. Sarja myös oletetusti siirtyy kuvaamaan vielä suljetumpaa ympäristöä, avaruusalusta, joten mielenkiinnolla jään odottamaan miten nyt taustalla kulkevaa salaliittoteoriaa lähdetään avaamaan.
Kirjaparin epäsuhdan vuoksi on vaikea sanoa minkä ikäiselle kirjaa suosittelen. Ensimmäisen osan voisin kuvitella lukevani ääneen piankin pojalle, toista en tosiaankaan. Taidan kuitenkin sarjan osaa omaksi koska tuo on sarja jonka haluan pojan joskus aikanaan ehdottomasti lukevan. Ehkä tälle parasta yleisöä on kymmenen korvilla olevat. Tai sitten kolmikymppiset jotka mielellään hellivät flunssaisia aivojaan lukemalla lastenkirjallisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!