Kurki

Pidempään olen jo miettinyt että josko sitä taittelisi origamikurkia jälkikasvulle ihmeteltäväksi. Insipiraatio iski keskellä lauantai-iltaa. Hatarasti muistin yläasteen matematiikan tunnilta taitteluohjeet (älkää kysykö miksi me ollaan taiteltu lintuja yhtälönratkaisun lomassa) ja YouTuben avulla virkistettiin loppukin muisti. Materiaaliksi tarttui lipaston päältä kotihoidontuen hakupaperit kun itse hakemus tuli täytettyä netissä. Ei tuo kaunis ole. Prässäilin saumoja reittä vasten ja yksi sivu neliöstä on taitteelta huolimattomasti revitty. Voisi katsoa varastot läpi ja jos mitään ei löydy niin käydä kaupoilla ostamassa kirkkaan värisiä askartelupapereita ja taitella noita iltojen ratoksi. Sitten vain siima kiinni paperiin ja nuo jotenkin kiinni kattoon. Taidan jättää jälkimmäisen ongelman miehelle ratkaistavaksi.

Elämä alkaa siis pikku hiljaa voittaa. Tänään uskallauduin jo kaupungille huinimaan ja hyvin jaksoi mennä kun välillä käytiin Johdossa tankkaamassa. Jälkeläinen otti ensimmäistä kertaa kontaktia kahdeksankuisten vauvasoseisiin. Hyvin upposi, mutta äiti ei vakuuttunut. Ihme epäruokaa... Perunamuussia, perunakuutioilla. Vähintään yhtä järkevää kuin soseutettu pasta. Pitää miettiä mitä tuolle jälkikasvulle seuraavaksi kokkaisi pakastimeen. Juuresmosaiikki höyrytettynä voisi toimia, pasta meillä jo kokonaisena meneekin ja couscouspohjaiset pöperöt ovat tuttuja. Risottoa voisi myös tehdä ja kokeilla vaikka maidotonta ja juustotonta mousakaa. Parin kuukauden päästä saa onneksi lisätä maitotuotteitakin ruokavalioon. Helpottaa kummasti kokkaamista.