Keskiviikkona se iski. Alkoi kummalla vatsakivulla, pisti oksentamaan, nosti lämmon, sitten särkee lihakset, mielestäni haisen norolle, mutta kuumeesta päätellen tämä voisi myös olla influenssaa. Ruoka ei maita, mitään ei jaksa ja keuhkotkin vinkuvat. En tiedä mikä noron ja influenssan äpärälapsukainen tämä on, mutta saisi kyllä loppua tähän paikkaan. Tässähän menee kiireisen kotirouvan aikataulutkin ihan sekaisin. Väliin jäi jo vauvakino, puiston lauluhetki ja kaupassa odottaa edelleen uusi kynsilakka jonka päätin ostaa jo viikko sitten. Haaveillen selailin sunnuntain brunssitarjontaa. Jos pääsisi kirpparikierrokselle ja sen päälle valmiiseen pöytään. Tosin jos ruoka ei maita ja kävely vessaan tuntuu ponnistukselta taidan joutua hylkäämään haaveet ja tyytymään Gefilus-mehukeittoon kotisohvalla.
Tuota brunssipaikkaa kartottaessa heräsi taas oma epävarmuus siitä, että miten ympäristö suhtautuu ravintolaan raahattuun kuulapäähän. Tiedän, että tuo lapsi pysyy tyytyväisenä kun saa nakertaa jotain leivän- tai kurkunpalaa ja korkeintaan hihkuu riemuissaan uudessa ympäristössä, mutta välillä tuntuu, että sekin on tietyille liikaa. Lapsen kanssa hyväksyttäviä ravintoloita tuntuvat olevan ABC, mikä tahansa muu S-ryhmän ravintola ennen kello neljää tai Ruotsin laivan buffet. Muihin ravintoloihin jos erehtyy menemään niin pahaa silmää tulee. Ilmeisesti se, että syöttölästä löytyy syöttötuoli ei siis asiakaskunnan mukaan ole riittävä perustelu sille ravintolaan saisi tuollaisen alamittaisen kaverin kanssa saapua. Jotenkin tätä äitiä ei vain huvita ajatus "lapsiystävällisistä" ruokapaikoista. Noissa S-ryhmän paikoissa esim. saa notkua taas riittävästi kun paluu sorvin ääreen koettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!