Kun olin pieni koristi tuo Grand Canyon-mainosjuliste mökillä sängynpäätyä. Tuota mökkiä ei enää ole, mutta kuva on jäljellä. Tuota kun katsoo haistaa grillissä valmistetut juustovoileivät, näkee silmissän särisevän musta-valko-tv:n kuvan, kuulee korvissaan sateen ropinan peltikatossa, muistaa lukuisat yläsängyssä maaten luetut ponikirjat ja sen miten turvallista oli nukahtaa kun isän radio soitti musiikkia yön läpeensä (äiti tosin muistaa yön jolloin Lulu soi 15 kertaa ja seuraavana päivänä isä osti kuulokkeet).
Tuossa kuvassa on jotenkin kaikki kohdillaan.
On ja yhdistettynä tuohon lamppuun se jotenkin niin täydellinen.
VastaaPoista