Hei me raivataan

Käytiin tänään viemässä rojuja kirpparille myyntiin ja hoksattiin nyt vähän jälkijättöisesti että voisi yrittää tuota kautta hankkiutua eroon esim. erinäisistä vauvalehdistä yms. Nyt mies sitten käy huomenna suorittamassa jälkitoimituksen ja viimeinen parituntinen ollaan käyty läpi meidän isohkon koululaisen kokoista aikakausilehtipinoa. Äkkiseltään laskemalla jos olisin nuo erinäiset irtonumerot jättänyt haalimatta olisin voinut suoraan marssia kauppaan ostamaan iPadin...

Mun erityinen ongelma on ns. elämänvaihelehdet. Nyt luen silmät kiiluen jos vaikka mitä perhelehtiä (ja voin pahoin, mutta ei sitä voi lopettaakaan). Häitä suunnitellessa ostelin innosta soikeana häälehtiä, mitä kermakakunpi, sitä parempi... Sisustuslehdet ovat kestopaheeni, samoin naistenlehdet. Nyt kun noita järjestettiin niin onneksi sentään voitiin todeta että kaikki meiltä löytyvät lehdet on vähintään toinen lukenut. Mökille odottamaan sadepäiviä matkaa nyt muutama vuosikerta Imageja ja HS Teemoja. Sisustuslehtien osalta pitää todeta että ilmankin pärjätään. Lopulta niistä harvemmin löytyy mitään todella kiinnostavaa ja samat tuotteet kiertävät lehdessä kuin lehdessä. Jos mietitään mistä saa säästettyä niin voidaan todeta että näistä lehdistä, take away kahveista ja puolen litran limsapulloista kun luovutaan niin ollaan varmaan vuodessa säästetty kohtalaisen lomamatkan verran rahaa...

Tuohon raivaamiseen jää kuitenkin koukkuun. Edellinen iso raivaus käytiin 1,5 vuotta sitten kun muutimme tähän asuntoon. Myimme kirpparilla kaikki eripariset kupit ja kepot, joku osti jopa liki elämänsä ehtoopuolella olevan mikroaaltouunimme ja hieman huonoa omatuntoa tuntien kiikutin myyntipöydälle myös kaikki taannoisten vuosien ei niin nappiin osuneet sukulaisilta saadut joululahjat. Nyt olen yrittänyt pitää jälkeläisen tavaroiden kanssa karun linjan. Kaikkea ei vain voi säästää jos haluaa asuaa 70 neliön kerrostalokämpässä jossa ei ole vaatehuonetta. Omat vaatekaapit käydään myös läpi vähintään kaksi kertaa vuodessa ja lapselta kierrätysvaatteet käydään läpi aina kun koko muuttuu pieneksi. Yksi kompastuskivi tulee olemaan lapsen lelut, mutta onneksi tuolla on synttärit ja joulu kohtuu eri puolilla vuotta joten niiden yhteydessä kun uusia leluja kuitenkin tulee voitaisiin käydä läpi asioita joista pitää luopua.

Ihan kaikesta ei kuitenkaan voi luopua. Kirjoista voidaan laittaa kiertoon junalukemiseksi ostetut dekkaripokkarit, mutta muuten ei kyllä oikeastaan voida myydä mitään. DVD-pakettien kanssa on vähän vaikeaa myös. Lapsen leluista Legoja ei voi myydä, eikä klassikko Brioja ja kumppaneita. Nehän nyt säilyvät sukupolvelta toiselle ja toisaalta, olisi aika inhaa poikaa kohtaan jos sille ei jemmattaisi mitään omasta lapsuudesta talteen. Niin ja jos multa kysytään niin mies voisi toisinaan harventaa sarjakuvahyllyään, mies tosin varmaan vastavuoroisesti olisi valmis luopumaan aikamonesta allekirjoittaneen laukusta tai kengistä.

Ja nyt tsemppaamaan Euroviisuissa Suomea.