sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kellumista


Enpä olisi uskonut, että on aika jolloin minusta se että nukkuu seitsemään tarkoittaa sitä että herää suunnilleen puolilta päivin. Silti ehti kahteen mennessä tehdä vaikka mitä. Vähän turhankin tehokkaasti. Onneksi sentään sen paremmin allekirjoittanut, mies kuin iltateevieraksaan ei onnistunut katkomaan hampaitaan banoffeen toffeeseen joka vahingossa saatettiin kypsentää ja jäähdyttää hippasen turhan sitkeäksi.


 Mulla oli joku pointtikin, mutta se nyt kyllä katosi kuin tuhka tuuleen. Jälkeläinen dissasi jo iltaruoan, puuron ja maidon ja ne vähät mitä siihen oli saatu upotettua tulivat äsken paluupostissa. Nyt pesukoneessa odottaa pyykkäystä kapaloliina ja miehen vaatteet. Sänky on vuorattu pyyhkeillä, samoin sohva. Ja vasta nyt tajusin ettei meillä ole mitään Osmosalin tapaista varmaankaan enää jäljellä lääkekaapissa. Toivottavasti tämä nyt on vaikka jotain hampaiden aiheuttamaa eikä vatsatauti. Hurmaavasti tietysti itselläkin alkoi heti vatsa tuntua oudolta. Toivon niin että päiväkodissa ei kohdalle osu täiepidemiaa. Luulotautinen äiti varmaan ajaisi itsensä kaljuksi siinä vaiheessa.


Niin ja mainio kelluja asustelee pienen miehen isomummin hoitokodissa. Tuo näyttää tyypiltä jolle ei kukaan auo päätään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!