Leikkausjonossa ollaan!
Ei tarvinnut kuin ottaa paita pois niin lääkäri totesi, että leikkaus taatusti parantaa elämänlaatua. Nyt sitten elokuussa pitäisi suunnata mammografiaan ja sitten vain odotellaan koska käsky käy. Viimeistään ennen joulua. Jee! Olisin hyppinyt ulos Töölön sairaalasta mikäli se ei tekisi nykyisillä rinnoilla kipeää ilman urheilurintaliivejä. Nyt sitten päässä pyörii miljoona kysymystä. Koska sinne leikkaukseen päästään? Minulta kysyttiin pystynkö tulemaan lyhyelläkin varoitusajalla ja lupauduin ainakin yrittämään. Miten saan työt sumplittua? Tuleeko saikkua kuinka paljon? Lääkäri puhui kolmesta neljään viikosta, netistä olen lukenut jopa viidestä. Leikataanko nuo rinnat nyt lopulta tikkarilla vai ankkurilla? Minkä kokoiset rinnat olisivat leikkauksen jälkeen? Esteettisesti pidän enemmän pienistä rinnoista, kipeän selän vuoksi pienet rinnat ovat helpommat ja en oikein koe leikkausta järkeväksi jos noista nyt vaan tiristetään vähän pois. Eri asia sitten on se osaisinko olla pienirintainen kun siitä asti kun ne alkoivat kasvaa olen ollut rintava (ja inhonnut niitä katkerasti).
Sairaalan jälkeen yhytin miehen ja pojan puistosta. Mentiin juhlistamaan Kiasman kahvilaan lupausta uusista rinnoista, mutta juhlamieli loppui lyhyeen. Jos tiskillä lukee pöytiintarjoilu niin odottaisin että joku huomioisi hieman vikkelämällä tahdilla meidät kuin mitä nyt. Mentiin pyötään, syötettiin pojalle välipalaa. Kun purkki tyhjeni menin kysymään että onkohan heillä nyt kuitenkin itsepalvelu. Töykeä Lostin Ethanilta näyttävä mies tiuskaisi tiskin takaa, että on ja joku kyllä tulee. Istuttiin siinä sitten pöydässä tyhmän näköisenä ja katsottiin kun tarjoilijat kävivät kaikissa muissa pöydissä. Lopulta salin toiselta puolelta tuli yksi mies kysymään että emmekö vieläkään ole saaneet palvelua ja antoi ruokalistan selattavaksi. Lopulta meitä palvelemaan tuli elämäänsä kyllästynyt veltto tyttölapsi, joka ei missään kohtaa vaivautunut pahoittelemaan että kesti. Tai no ylipäätään puhumaan meille mitään. Tilattiin haudutettua teetä (suostui se urahtamaan että vaihtoehdot olivat vihreä ja musta) sekä miehelle cappuccino sekä mansikkaleivokset. Pian meille pöytään kannettiin haudutetun teen asemasta pannussa seissyttä sumppimaista teetä, cappuccino, joka näytti siltä että maidonvaahdottajan paineistukset ovat päin honkia ja sentään kaksi normaalin näköistä baakelssia. Ruoat paiskottiin meidän eteen ja veltto tyttölapsi laahusti pois mitään sanomatta. Oikea iloisen palvelun ammattilainen. Tuli suorastaan niin hyvin palveltu olo, että jos ikinä menen uudelleen Kiasman kahvilaan niin se on liian äkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!