Voi Mary Sue

Joskus lapsuudessa löysin kirjahyllystä Luolakarhun klaanin ja toki koko loppu sarjakin piti lukea. Tosin itsehän olin jo siinä käsityksessä että Tasangon vaeltajat olisi ollut se viimeinen osa, mutta niin vain niitä kirjoja putkahti vuosien saatossa kaksi lisää. Nyt urakan alla on tuo viimeinen ja jo ensimmäisen 80 sivun jälkeen pelkään että korvani alkavat vuotaa verta.

Tarina voisi olla hieman helpompi lukea, jos Aylassa olisi joku muuki vika kuin vankka uskomus siitä että hän on naisena miehen alapuolella. Tuossa on kyllä Untinen-Auel onnistunut luomaan sellaisen Mary Sue-hahmon, että noiden rinnalla esim. kaikki Kaari Utrion naissankarit ovat kevyttä kamaa. Silti vaan ei voi luovuttaa ja tuo kirjallinen oksennus piti vielä ostaa omaksikin. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että aivot ovat niin jumissa, että mitään tuota vaativampaa kirjallisuutta on turha edes harkita lukevansa...