torstai 3. toukokuuta 2012

Leikkikaveri

Saimme päiväkodista palautetta, että poika on alkanut huomioida todella paljon ryhmän kuopusta, itseään puoli vuotta nuorempaa poikaa. Vaikka toisella vielä liikkumminen on hitaanlaista ja kaverit eivät voisi vähempää kiinnostaa käy meidän poika säännöllisesti halailemassa ja pihalla yrittää opettaa tekemään hiekkakakkuja. Kuopuksen lisäksi kovasti poikaa kiinnostaa myös vanhemmat lapset ja niiden jutut Päiväkodissa sijaisena työskentelevän hoitajan lisäksi tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa, sitä että meidän pitäisi "tehdä pojalle leikkikaveri". Mitä tuohonkin olisi pitänyt sitten sanoa? "Siis, etkä sä tiedä miten vaikaa nykyään on vapailta markkinoilta saada nelivuotiaita?"

Ensimmäinen viittaus leikkikaveriin saatiin perhetuttavilta kun pojalla oli kutakuinkin kaksi viikkoa ikää. Että äkkiä vaan uutta tulille kun pitäähän sitä leikkikaveri saada. Ymmärrän kyllä, että ihmiset haluavat toisen lapsen, mutta toivoisin oikeasti, että se toinenkin lapsi haluttaisiin siksi, että perheestä puuttuu selvästi ihminen eikä siksi, että se esikoinen, jonka jokaisesta ruumiin aukosta aurinko paistaa haluaa itselleen leikkikaverin.

Ja jos vaikka siitä syystä haluttaisiin niin lapsi olisi melkein kolmen ennen kuin pienempi sisarus syntyisi. Siinä menisi vielä aika pitkään, että se sisarus toimisi leikkikaverina. Taidetaan jatkossakin siis turvautua näihin samoihin aikoihin syntyneisiin. Kun eikö se sanontakin mene niin, että ei kannata korjata sitä mikä ei edes ole rikki.


Siinä niitä on rivissä kolme kuukauden sisään syntynyttä ihanuutta. Voitaisiinko sopia, että me kyllä kerrotaan jos päätämme haluta toisen lapsen?

3 kommenttia:

  1. Ja mitä ihanuuksia he ovatkaan <3

    VastaaPoista
  2. Tottahan toki päätätte ihan itse tuleeko teille enempää lapsia vai ei... mutta siinä on pakko oikaista, että leikkikaveriksi siitä vauvasta olisi jo ihan muutamissa kuukausissa syntymänsä jälkeen. Vauva nimittäin rakastaa seurata isoveljen (tai -siskon) puuhailua ja sen verran narsistia on useimmissa isosisaruksessa että he rakastavat tätä huomiota ja oikein hakeutuvat leikkimään vauvan viereen. Varsinainen osallistuva leikki tulee myöhemmin, mutta seuraa vauvasta voi olla isosisarukselle hyvin pian. Omaan sisarukseeni minulla on viisi vuotta ikäeroa ja täytyy sanoa että ikäerosta huolimatta olemme leikkineet yhdessä ja olemme olleet aina läheisiä. Ikäero ei ole ongelma jos kemia toimii muuten.

    Lapsi tietenkin pitää hankki siksi, että vanhemmat lapsen haluavat ja jos yksi on heille se, mitä he haluavat, on se tietenkin oikea ratkaisu. Mutta sanoisin kuitenkin omana mielipiteenäni myös sen, että kaverit ei voi koskaan korvata sisarusta täysin. Elämän kiertokulku periaatteesssa menee siten, että vanhemmat kuolevat ennen lastaan ja omien lasten kuuluu itsenäistyä vanhemmistaan ja lähteä maailmalle. Puoliso kohdataan vasta aikuisiällä. Mutta sisarus on rinnalla toivottavasti koko elämän ajan ja se tekee sisaruussuhteesta täysin korvaamattoman. Läheisinkään ystävä ei ole sama asia. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun on aika ottaa vastuu ikääntyvien vanhempien hoidosta, on oma sisarus täydellisen korvaamaton ja sääliksi käy heitä, joilla tätä tukea ei ole. Mutta onhan totta sekin, että joskus sisarukset eivät tule toimeen lainkaan ja silloin sisaruudesta ei ole aikuisenakaan mitään iloa. Joten toden totta sisarusta ei pidä lapselle hankkia vain sisaruuden vuoksi, vaan syyn pitää olla se, että lasta perheeseen halutaan.

    Omista mielipiteistäni huolimatta olen sitä mieltä, että teette ratkaisun asiassa täysin omista lähtökohdistanne ja se ratkaisu on oikea, jos se teistä tuntuu siltä.

    Blogisi on kivaa luettavaa, älä muuta linjaa :)

    VastaaPoista
  3. Parhaimmillaanhan ne sisarukset ovat aivan korvaamattomia ja esim. itselleni veljeni on maailman tärkeimmän neljän ihmisen joukossa. Tosiaalta en kuitenkaan muista aikaa jolloin veljeni olisi asunut kanssani samassa asunnossa ja ikäeroakin kun on melkein sukupolven verran se läheinen suhde on muodostunut jostain muusta kuin yhteisestä geeniperimästä.

    Valitettavasti sisarussuhde ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita aikuisiällä läheisiä ja luottamuksellisia välejä vaan sisarukset voivat ajatua hyvinkin etäälle toisistaan. Toisaalta ihmisistä joihin ei ole mitään biologista sidettä voi kasvaa merkityksellisiä perheenjäseniä.

    Saapa nähdä, koska poika itse keksii pyytää pikkusisarusta :)

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!