Niin, mitäpä tähän sanoa. Meille syntyi yli nelikiloinen lapsi, 53 senttiä ja 4150 grammaa. Yhtä pitkä kuin äitinsä syntyessään, sentin isäänsä pidempi. Yhtä painava kuin isänsä aikoinaan ja 200 grammaa äitiään painavampi. Ei meidän sukuun ole syntynyt sen paremmin pojan kuin meidän vanhempienkaan ikäpolvessa yhtään jauhopaketin kokoista lasta ja vaatteissakin sai suosiolla siirtyä suoraan kokoon 56. Lapsen isä mahtuisi edelleen kulkemaan oven saranapuolelta ja minäkin onnistuin syömään nämä kilot vasta itselleni lapsen synnyttyä, kun lääkitsin väsymystä suklaalla ja cokiksella.
Siinä se lihava vauva lentää viikon ikäisenä niukalti lihavan vauvan leiman välttäneen äitinsä sylissä.
En sano etteikö olisi hyvä että näitä asioita tutkitaan. Kuulun jopa niihin joiden mielestä on hyvä, että sokerirasitukseen laitetaan nykyään tiukalla seulalla myös normaalipainoisia. Sitä en kuitenkaan hyväksy miten näistä asioista puhutaan niin että ne irroitetaan kontekstista täysin. Meidänkin pojan mitoilla kun paino ja pituus oli syntyessä kutakuinkin nollakäyrällä. Pelkkä paino mittarina ei kerro mitään, jos sitä ei sidota muihin suureisiin. Oman taustani vuoksi olen todella herkkä tuollaiselle tavalla esittää asioita. Yläasteella biologian opettaja kertoi elämän suurena totuuteena, että 15 vuotiaan tytön normaalipaino on 55 kiloa, maksimissaan 58 kiloa. Järki sanoi jo silloinkin, että nyt tuo ukko puhuu hölmöjä, mutta kyllä se jäi kalvamaan kun se yli 170 senttiseksi venähtynyt kroppa, valtaisilta jo silloin tuntuneet rinnat ja hämmentyneet ajatukset tuntuivat aivan liialliselta silloisessa 62 kiloisessa vartalossa. Viitisen vuotta tuon jälkeen onnistuin tavoitteessani pääsin siihen ideaaliin painoon ja sen allekin. Tunsin suurta voitontunnetta kunnes nykyinen aviomies käveli käytävällä ohi koulussa, kun ei oltu pariin kuukauteen nähty ja se ei vain tunnistanut minua, kun näytin kuulemma linnunpelätiltä, aliravitulta sellaiselta.
Onneksi tuo oma lapsi ei vielä ymmärrä uutisointia. Raukka parka kun on lööppitasolla nyt tuomittu parin viikon sisään ylipainoiseksi tunnehäiriöiseksi.
Sinun otsikkosi osui jonkun blogin sivusta silmaan:) Minulla oli raskausajan diabetes ja lopussa jouduin kayttamaan insuliiniakin. Voi sita hysteriaa. Minut lennatettiin 800km:n paahan kotoa synnyttamaan, 3 vkoa ennen laskettua-aikaa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Vauva oli 51cm ja 4120kg. Samaa kokoluokkaa kuin isoveljensa aikoinaan. Sairaalassa ei mitaan seurantoja. Kerran ottivat verensokerin kun vauva oli ehka 12h vanha. Kaikki meni hyvin siis. Tanaan neuvolassa (vauva vahan yli 5kk) painoa oli 6,6kg. Se on liian vahan! Nyt sitten rampataan kontrolleissa sen takia. Tosin tanaan sanoin, etta nyt riittaa. Meilla pojat olleet myøs pienia ja mina ja mieheni aikoinaan hoikkia lapsia! Eli ikina ei ole hyva:)
VastaaPoista