Auton vapaapäivän kunniaksi meidän perhe päätti lähteä kotiseutumatkailemaan Vantaalle. Perheen pienin tosin aloitti jo näin varhaisessa vaiheessa kapinoinnin vanhempiensa arvoka kohtaan ja otti itkupotkuraivarit siitä, että jätimme auton parkkiin ja lähdimme matkaan ensin jalan ja sitten junalla.
Dinosaurusten paluu oli päättymässä tähän kuuhun, joten päätimme viedä tuon pienen paleontologinalun ihmettelemään dinoja. Itse oli nähnyt liskot vuosikymmen sitten ja mies kaksi ja kummallakin meistä oli isot odotukset ja niiden valossa ensin rehellisesti sanottuna petyttiin. Maksoimme 34 euroa siitä riemusta, että pääsimme näkemään triceratopsin, joka oli ainoa liskoista, joka ei näkynyt joko aidan yli tai aulan ikkunasta.
Kaksi tuntia myöhemmin fiilis oli kuitenkin aivan toinen. Dinosaurukset ulkotiloissa olivat pienelle lapselle vähemmän uhkaavia mitä ne olisivat olleet tummassa näyttelyhallissa ja perusnäyttelyn puoleltakin löytyi vaikka mitä juttuja tälläiselle meidän tyypin kaltaisille, joilla on järkeä kananmunaksi ja vauhtia kananpojaksi.
Planeettahärpätin teki jätkään vaikutuksen. Selvästikään lapsi ei ole unohtanut vauva-aikojensa lempiohjelmaa, Maailman säätä, ja tutki into piukassa myrskypilvien liikkeitä. Myös muun aurikokunnan tutkiminen kosketusnäytöllä ohjattavalla laitteella oli hienoa. Nyt meidän vanhempien taitaa olla korkea aika askarrella kasaan pojan planeettamobile. Niin ja kirjastosta voisi katsoa jotain lasten tietokirjaa aiheeseen liittyen. Pari vuotta pitänee vielä odottaa ennen kuin minun suosikkin, Kunnaksen avaruuskirja, toimii.
Siinä missä meidän perheessä mies hoiti kaikki älykkäät tehtävät niin vaimo nyhtää ilmaan Miniä.
Reissulta tallentui myös kuvamateriaalia, jossa revin ihmiseltä suolia pihalle ja taisin myös mulkoilullani pelottaa yhden pikkujätkän pois ilmavirtatestauspisteeltä kun halusin päästä siihen tutkimaan,
Lopulta mentiin pihalle niitä odotettuja dinosauruksia katsomaan. Aluksi poikaa jännitti ja piti huolehtia, etteivät huithapelit vanhemmat karanneet liian lähelle liskoja. Onneksi ulkona oli paljon muutakin katsottavaa, joten poika pääsi tutustumaan dinoihin omassa tahdissaan.
Ja on tuo lapsi selvästi minun jälkeläiseni. Minä haluan reissulle matkaoppaan ja teatteriin käsiohjelman. Näyttelyohjelmaa tavattiin pitkään ja hartaasti niin dinojen luona kuin sen jälkeenkin.
Pihalla pääsi myös teltassa tekemään kaivauksia. Pari vuotta sitten veljenpoika sai joululahjaksi oman dinokaivuusetin ja niitä näytetään edelleen myyvän Heureka Shopissa. Mikäli joku arpoo lahjaideaa tuollaiselle alkuopetusikäiselle niin tuo ainakin silloin upposi kuin kuuma veitsi voihin.
Ennen lähtöä piti vielä käydä riehumassa viimeiset energiat pois piha-alueen leikkipuistossa.
Ruokailemaan menimme Mummolaan. Älkää antako kamalan ulkopuolen hämätä. Maailman rumimmasta elementtitalosta löytyi sympaattinen ravintola, jossa tarjoiltiin erinomaista ruokaa. Viimeiset salaatinlehdet syötettiin perheemme uudelle ystävälle Tankille. Dinojunaa katsoneet tietänevät mistä lelu nimensä sai.
Niin uhkarohkeita emme kuitenkaan olleet, että olisimme jääneet Tikkurilaan yöksi. Olen työn puitteissa saanut oman osani Sokos Hotel Vantaasta ja pakko sanoa, että ennemmin kaivaisin puisella voiveitsellä munuaiseni ulos kuin menisin sinne vapaaehtoisesti yöksi.
Reissun jälkimainingeissa perheessämme heräsi kuitenkin kaino haave siitä, että joku pystyisi linkittämään nämä vastaavan tuoteperheen kohteen vaikka yhden kantislipun alle. Heureka, Sea Life, Korkeasaari ja luonnontieteellinen museo ovat ainakin meidän perheessä vanhempien mieleen ja kävisimme mielellämme useamminkin näissä ja joku yhden lipun systeemi olisi näpäärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!