Silmä tottuu

Vaikka pidän valtavasti kauniista asioista niin viimeistely ei ole vahvin puoleni. Minulla on myös silmä, joka tottuu käsittämättömän nopeasti asioihin vaikka ne olisivat miten rempallaan. Keittiön ikkunaa katsoessa ei kyllä silti tänään tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Ensinnäkin, joku tarkempi ihminen olisi varmaan jo maalannut tuon ikkunanpielen. Puolustaudun silti sillä, että tuo sentään on tasoitettu.

Toiseksi ulkona on ruska siinä loistossa, joka sillä noin ylipäätään on Helsingissä mahdollista saavuttaa, meidän kyökissämme ruskan väri-iloittelun kanssa kilpailevat myös viime pääsiäisen virpomisvitsat

Kolmanneksi nousee tuo meidän kääpiöpullojukkaparkamme, joka on viimeiset 1,5 vuotta elänyt ilman ruukkua. Sille lorautetaan välillä lautaselle vettä, mutta muuten tuo tuntuu elävän pyhällä hengellä.

Neljäntenä sitten olisi nuo lattialistat. Ehkä me ne saadaan paikoilleen siinä vaiheessa kun poika kirjoittaa ylioppilaaksi ja pitäisi pistää talo juhlakuosiin.

Niin ja kaipa sitä tuolle talouspaperirullallekin voisi jonkun telineen hankkia...