Työpaikalle tuli uusi ohjeistus, kuvallinen henkilökortti pitää roikkua kaulassa jatkossa aina kun töissä vaikuttaa. Tarjolle työnantajan puolelta sai klipsiä, mustaa nauhaa tai kuulanauhaa. Eihän ne nyt turhamaiselle ihmiselle kelvanneet, joten piti tehdä oma. Prismasta löytyi lajitelma pinkkejä helmiä, klipsi löytyi talvitakin taskusta viime talvena hajonneen heijastimen jäljiltä. Insinööri kun olen tuo sattumanvaraisuus ei ole vahvimpia puoliani, mutta onneksi paikalla oli tuo alta metrin mittainen sattumageneraattori ja lopputuloksesta tuli kovin omaa silmää miellyttävä. Veikkaan kuitenkin, että joku hillitymmän värinenkin pitää vielä askarrella kun pinkkiys alkaa ahdistaa.
Helmiä nauhaan pujotellessani muistelin aikaisempia avainkaulanauhojani. Punaista nahkaista pussukkaa, jossa oli Puuha-Nallen kuva, pinkkiä puhelinjohtoa muistuttanutta lenkkiä ja ensimmäistä yritystäni minimalismiin, mustaa silmälasinauhaa, jonka päät oli pujotettu avainrenkaaseen. Millainenhan avainnauha pojalle tulee aikanaan? Vai pitääkö luottaa, että se muistaa kuljettaa nippua taskussaan. Saako näistä asioista jonkun manuaalin viimeisessä neuvolassa? Onneksi tässä nyt vielä on viisi vuotta tätäkin asiaa murehtia. Nyt pojalle vielä kelpasi äidin kanssa samikset pinkit helmet, jotka sai myös viriteltyä päähän pannaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!