Ahaa-elämys

Tänään oli merkittävä päivä tälle insinöörille. Tajusin, että jo ammoisista ajoista asti ääliömäisenä pitämäni mind map onkin itseasiassa aika näppärä työkalu. Työkalun järkevyyden tavoittamisen tosin taisi mahdollistaa se, että aihe jota miellekartalla työstin oli kaikkea muuta kuin tekninen.

Itse kuulun siihen harvinaiseen, mutta onnekkaaseen ryhmään perhevapaaltapalaajia, että sillä välin kun olin kotona kupeitteni hedelmää hoivaamassa oli työnantaja päättänyt räätälöidä työtehtäväni parempaan suuntaan ja puolitoista vuotta paluun jälkeen urani harppasi kokonaan uusiin suuntiin. Uusi työ vaati kokonaan ajattelun kiepauttamista uusiin uomiin. Suoraviivaisen etenemisen asemasta on pitänyt keskittyä miettimään asioita kannalta jos toiselta ja yllätyksekseni olen löytänyt itseni intoilemasta asioista, jotka entinen minäni olisi tunkenut suoraan foliohattukaartiin. Tällainen teema oli myös tietoinen läsnäolo, josta sain kimmokkeen tänään yhdessä verkostotapahtumassa jossa kävin.

Ehkä aluksi on hyvä tunnustaa, että kun tilaisuuden alussa suljettiin silmät ja pyrittiin olemaan vain hetkessä ajatuskulkuni oli jotain seuraavaa: onpa tuo ilmastointi kovalla, puhaltaapa se ikävästi niskaani, tässä mekossa on kyllä selkään aika avara pääntie, mitäs muita mekkoja siellä minun vaatekaapissani olikaan. Eli ajatus juoksi kuin aropupu.

Jos aikaikkunan kautta asiaa tarkastellaan niin ajatus poukkosi nykyhetkestä, menneen kautta tulevaan kuin pillastunut poni. Tunnistin itseni tuosta tilanteesta aivan valtavan hyvin. Banaanikärpäsen keskittymiskyky ja kamalan turhamainen. Onneksi aviomies on jo löytynyt, tuolla ilmoituksella kun ei juuri nettideittisivustoilla taidettaisi niitä Prinssi Uljaita kalastella. Olen kuitenkin jo pidenpään syleillyt sitä ideologiaa, että onni ja elämä löytyy tästä ja nyt ja jos siihen ei tartu niin se menee ohi. Varsinkin pienen lapsen silmien kautta kun tätä maailmaa tarkastelee niin se nykyisyys on ainoa millä on väliä. Luennoitsija kokosi ajatuksen siihen, että jos haluaa huolehtia huomisesta niin se onnistuu parhaiten pitämällä itsestään huolta tässä ja nyt. Ruuhkavuosielämähän on yhtä stressiä ja kiirettä päivästä toiseen, mutta nyt päätin, että sen pitää loppua. Haluan oppia olemaan paremmin läsnä tässä ja nyt, en elämään sitten kun -arkea, jossa odotetaan aina sitä kesää kun olen kymmenen kiloa kevyempi, kesälomalla ja lapsikin osaa käyttäytyä. Ei me päästä siihen tilanteeseen koskaan jos en pidä huolta itsestäni tässä ja nyt ja samalla myös ole lapselleni läsnä tässä ja nyt (eikä nyt oteta tätä kirjaimellisesti koska olen nyt Kuopiossa ja lapsi Helsingissä).