Aamulla poljin pojan kanssa päiväkodille, halattiin ja pussattiin ja nostettiin kaksi sormea pystyyn. Niin monta yötä menee kunnes äiti palaa. Konkarikotiinjääjä yritti tingata tuliaisia. Isän heikkona hetkenä ostama Lego-roska-auto avasi kierteen.
Iltapäiväkahvin jälkeen pakkasin kassiin nipun papereita, työkaverille vietävät materiaalitäydennykset ja sotkin fillarilla kotiin. Pakkasin vaihtomekon, alusvaatteet ja pesuvälineet isompaan veskaan ja nakkasin perään paperit, tabletin ja kirjan. Soitin taksin ja nyt istun kakkosterminaalissa. Taustalla soi Laila Kinnusen Valoa ikkunassa ja Jonne Aaron laulamassa Jari Sillanpäätä. FB:ssä opiskelukaveri herjaa työnantajani sektoria ja mieli tekisi provosoitua. Taidan kuitenkin jättää väliin. Kävelen enemmin portille, avaan karkkipussin ja luen kirjaa.
Tässä olisi nyt tämän äidin tarjolla oleva oma aika seuraavan kolmen viikon ajalle. Tosin näilläkin matkatunneilla lunastan minulle ja pojalle kolmen päivän vapun. Sanoisin, että tässä järjestelyssä voittavat kaikki.
Hei sulla näkyy usein jonkun toisen tekstin pätkä saman otsikon alla blogilistalla. Halusin lukea että mitä poika tuumaa tarhan portilla kun äiti on kahden sormen verran öitä poissa... Omituista...
VastaaPoistaKuulostaa tosiaan oudolta. Itse en listan kautta mitään lue ja siellähän blogi pyöri vielä pidemmällä nimelläkin. Tein nyt päivitykset sinnekin niin toivottavasti tuo lähtee nyt korjaumaan.
VastaaPoistaOnko se tekstipätkä siis täältä minun blogistani vai kokonaan jonkun toisen kirjoittajan?
Kyllä Se vaikuttaa sun tekstiltä... Ihan kuin olisit kirjoittanut jotain juttua, julkaissut sen ja sitten päättänyt muuttaa tekstin. Näkyviin kuitenkin jäänyt vanha teksti.
VastaaPoista