Lapsimessut

Kuten varmaan puolet pk-seudun lapsiperheistä mekin käytiin messuilemassa. Anoppi oli lemmikkipuolella koiraansa näyttämässä ja koska poika ei liian usein pääse isänpuoleisia isovanhempiaan tapaamaan oli päätös messuiluista sinetöity. Mummoparka vaan jäi kovasti kakkoseksi messuille. Tässä pojan versio siitä mitä kivaa messuilla tehtiin.

Rokkimuskarin rummut tekivät pieneen mieheen vaikutuksen.

Ok, oli siellä muutakin kivaa.

Lemmikkipuolella puput olivat hienoja ja minullekin selvisi, että reippaat 25 vuotta matkassani kulkeneet pehmolelupuput Ujo ja Unelma ovat rodultaan hollantilaisia. Lapsimessujen puolella poika käänsi varmaan kaikki kojut, joissa sai touhuta ympäri ja sillä välin minä täsmäostostin Suomidesignkorttelista riistohintaisia kotimaisia lastenvaatteita seuraavassa koossa. Se suolainen hinta on kuitenkin kohtuullinen kotimaisesta työtä ja siitä, että nuo vaatteet kestävät menossa mukana taas seuraaviin messuihin saakka. Tällä kertaa messuilla oli myös upeasti tarjolla perhepyöräilyyn sekä laatikkopyöriä että peräkärryjä. Oli vaan aika karua tajuta, että me aletaan olla tuon peräkärrynkin suhteen ehtoopuolella jo. Vielä varmaan ensi vuonna poika kärryyn mahtuu, mutta sitten tuleekin pituus vastaan. Toinen oli haikeuden paikka oli kestovaipat. Niitäkään kun ei enää tarvita. Niin se aika vaan vierii ohitse ja lapsi kasvaa.