Sillä välin kun me vanhemmat urakoitiin renkaiden ja pihan kimpussa kiisi perheen pienin potkupyörällään. Tuo pienin Puky alkaa olla jo vähän pieni ja nyt on satula ja ohjaustanko ihan tapissa. Pienellä ihmisellä oli suuri huoli siitä, että Krokotiili Mini ei osaa pyöräillä. Onneksi mökiltä löytyi nuken pyöränistuin. Allekirjoittaneen vanha ja sen jälkeen vielä lapsen kolmen serkun leikit kestänyt. Mikään ei ole niin kestävää kuin kahdeksankymmentälukuinen muovi...
Vielä alkuviikosta grillisuunnitelmat olivat paljon korkealentoisemmat. Suunnittelin grillaavani parsaa ja sen kaveriksi jotain vähän vaativampaa lihajalostetta. Otsikon viimeinen teema, aivastelu, kuitenkin tuli väliin. En tiedä iskikö päälle kevätflunssa vai eikö allergia taivu lääkkeillä kuriin, mutta sen verran hötöpäinen olo oli, että mentiin nyt siitä mistä aita on matalin. Salaattikippoon kuitenkin päätyi varmaan tuon taajaman hipsterein salaatti. Avokadot ja mansikat tekivät salaatista kyllä aika ihanan kesäisen.
Tuo meidän mökkihän ei nyt ole mikään mökki sanan varsinaisessa merkityksessä vaan ihan talviasuttava talo keskellä taajamaa. Talossa asui ennen isoäitini ja hänen kuoltuaan paikka jäi vapaa-ajanasunnoksi minulle ja veljelleni ja meidän perheidemme lisäksi taloa käyttää meidän äitimme. Mökillä kokkailusta hauskaa tekeekin se, että siellä kaikki astiat kertovat omaa tarinaansa. Teekupin on maalannut äitini työkaveri minulle, päivänkakkaralasi, retro salaattikulho ottimineen ja vanhat emalimukit ovat peräisin perheemme vanhasta kesäkodista, joka sijaitsi äidin lapsuudenkodin yhteydessä ja iso läjä muista astioista ovat taas mummon vanhoja. Toki mökille pitää uusiakin asioita hankkia ja koska parhaimmillaan meitä on ruokapöydän ääressä yhdeksän, olemme joutuneet ostamaan uusia lautasia ja tuomaan mökille myös esim. mukeja, jotka yllättäen eivät niinkään kuuluneet liki ysikymppisen mummomme valikoimiin.
Kauden eka mökkeily oli vain yhden yön pikavisiitti ja aamupalan jälkeen suuntasimme jo kaupunkiin tapaamaan anoppia. Toivottavasti kuitenkin pian päästään takaisin. Mökillä elämä on mukavan hidasta, saunan löyly lämmin ja vintiltäkin löytyi laatikollinen 90-luvun vanhoja CD-levyjä.
Keväisessä säässä kuitenkin riitti messujenkin jälkeen energiaa ja kun iltaruoan jälkeen poika ehdotti pyöräilyä niin lähdettiin pihalle. Pyöräkellarista valikoitui alle tällä kertaa polkimellinen pyörä ja nyt se ihme tapahtui ja poika hoksasi polkemisen. Nyt ei vielä paukut riittäneet myös ohjaamiseen, joten vanhempia tarvittiin roikkumaan kahvassa kiinni, mutta ehkäpä pian ja sitten kun sekin sujuu voidaan ottaa apupyörät pois. Potkupyörällä kun tyyppi kiitää pitkätkin pätkät tasapainotellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!