Jokainen joka on tänään erehtynyt lukemaan iltapäivälehtiä tai seurannut sosiaalista mediaa ei ole voinut välttyä uutiselta, jossa kerrottiin Angelina Jolien tuplamastektomiasta. Leikkauksesta jolla näyttelijä onnistui laskemaan rintasyöpäriskinsä yli 80 % noin viiteen.
Päädyin käymään verkkoyhteisössäni keskustelua aiheesta. Esiin nousi kunnioitus siitä, että Jolie nousi puhumaan näinkin vaikeasta aiheesta. Puhuimme myös miten Jolien kaltaisen seksisymboliin linkittyminen aiheeseen nostaa toivottavasti myös aiheen laajempaan keskusteluun ja toivottavasti yhä useampi ihminen uskaltautuu aiheesta puhumaan. Olimme kaikki yksimielisiä siitä, että teko on rohkea ja toivoimme, että myös muut naiset jotka geenimuutosta kantavat pääsisivät hoitoihin. Kun liikahdin pois tuolta omasta turvallisesta kuplastani yllätys olikin melkoinen kun kommentteja luin.
Sekä Lily että Olivia olivat uutisen linkittäneen omille FB-sivuilleen. Luin kommentteja hämmennyksen vallassa. Siellä naiset syyttivät Angelina Jolieta huomiohuoraksi, pitivät hysteerisenä, naurettavana ja julistivat, että eivät he vaan mokomaa tekisi. Kuka nyt terveet rinnat poistaisi. Kommentteja lukiessani mietin, että ollaankohan me lainkaan luettu samaa julkaisua ja jos ollaan niin miten tyhmiä ihmiset voivat olla (anteeksi nyt vaan). Se, että argumenttina käytetään sitä, että jokainen kuolee joskus ja että voihan sitä sitten kuolla johonkin muuhun on aivan naurettava. Geneettisestä rintasyövästä puhuttaessa puhutaan agressiivisesta, tappavasta taudista. Jotta sitä voidaan hoitaa pitää ihmisen osallistua jatkuviin seulontoihin eli elää jatkuvassa pelossa. Myöskään se, että leikataan ne tissit sitten kun aihetta on ei ole ihan järkevin mahdollinen lähestymistapa. Syöpähoidot eivät ole mikään picnic. Ei yksilön, ei yksilön läheisten eikä yhteiskunnan kannalta. Nykyään jo vaikkapa sydän- ja verisuonitautien ja kakkostyypin diabeteksen kohdalla panostetaan ennaltaehkäisevään hoitoon, joten miksi sitten rintasyövän kohdalla näin ei tehtäisi? Voiko oikeasti ulkonäkökeskeisyys näytellä niin suurta roolia, että ennemmin halutaan leikkiä omalla terveydellä? Tuossa nyt on jotain mitä en vaan voi ymmärtää. Tosin minähän nyt olen vapaaehtoisesti muutenkin silponut tissini ja kehtaan väittää jo sen parantaneen elämänlaatuani vaikka tappavista tisseistä ei nyt ollutkaan kyse. Rintasyöpägeenin kohdalla en pohtisi edes kahta kertaa leikkaukseen hakeutumista.
Omalla kohdallani rintasyöpägeenistä ei voida puhua. Meidän suvussa on yleensä joko syöty puolivuosisataa sydänlääkkeitä tai muututtu latvasta lahoiksi. Ei siinä kiusallisia nuokin, mutta vähemmän kiusallista kuin odotus siitä, että koska syöpäseulonnoissa napsahtaa. Ja kun se säännöllinen tissien kopelointikaan kun ei ole mitenkään autuaasti tekevä. Löytyihän minultakin ennen pienennysleikkausta tehdyssä rutiini mammografiassa toisesta rinnasta kasvain, joka ei mitenkään käteen tuntunut vaikka sen tarkat koordinaatitkin tiesin.
Multa on mennyt tää kokonaan ohi.
VastaaPoistaEn tajua älämölöä. Minäkin leikkaisin, olen nähnyt syöpiä ja syöpähoitoja. Tissit taas ei ole niin olennaiset.
Joo, joku viisaasti vertasi että nousisitko sellaisen lentokoneen kyytiin jolla on 86% todennäköisyys pudota. Tuskin.
VastaaPoistaMä haaveilen uusista tisseistä joskus tulevaisuudessa, saas nähdä millainen operaatio siitä tulee ja miten paljon sisältö vaihtuu.
Hyvä kannanotto!
VastaaPoistaSamaa mäkin olen tässä ihmetellyt, että taas on ihan sama mitä tekee niin aina oot tekopyhämarttyyri ja ties mitä. Juttelin miespuolisen työkaverin kanssa kun mä sitten taas ihmettelin, että onko se oikeasti sitten niin iso juttu. Hieno juttu ja kunnioituksen arvoinen, mutta onko se sitten kohun arvoinen. Ei minusta. Hän oli sitä mieltä, että se on radikaali ja vaikea päätös. Mutta jos mä nyt ajattelen, että minulla olisi niin paljon rahaa, että leikkaus olisi mahdollista tehdä ilman, että se tuntuu taloudessa ja olisi se kohonnut syöpäriski niin totta hitossa tekisin sen ihan milloin vain.
Suvussani on syöpää sekä myös nuo mainitsemasi. Ei ollut helppoa seurata isoäidin syöpätaistoa eikä ole helppoa katsoa kun toinen häviää Alzheimerille, se on hirveää, mutta pelkään enemmän sitä ensimmäistä.