Uusi pyörä teki työmatkoistakin yhtä juhlaa. Vaikka julkisivuremontti virastotalossa vaikeuttaakin matkaa ja kisaturistit palloilevat jaloissa tippui ajoajasta hyvä viisi minuuttia pois. Siinäkin päivässä tienataan 10 minuuttia lisää yhteistä aikaa eli viikossa jo melkein tunti. Se tuntikin tekee ihmeitä arki-iltojen kokonaisuuksissa. Tänäänkin ilta suhahti ohi hetkessä. Tultiin kotiin, lämmitettiin spagettivuokaa ja muovailtiin muovailuvahalla. Sitten poljettin kauppaan ruokaostoksille ja kotiin päästyä olikin jo iltapala-aika. Eli oikeaa laatuaikaa kerrassaan...
Pyöräillessä pojalle iski huoli siitä, että Paavo-vauvalla ei ole kypärää. Onneksi vauvanpipo kelpasi nyt esittämään kypärää, mutta kuulemma kypärä pitäisi saada. Valmiina niitä löytyy riistohintaisena ja perin ällöttävän vaaleanpunaisena Babybornilta, mutta netistä löytyi myös ohje miten pyöräilykypärän voi tehdä paperimassasta ilmapallon päälle eli taidetaan askarrella viikonloppuna kypärää. Mies myös tsekkaa töissä niiden lastauslaiturin siltä varalta, että siellä olisi ylimääräisenä styroksin kappale, josta kypärään voisi kaivetaa rungon. Paavolle pitäisi myös saada vaatetta. Pitänee tutkia nettiä, josko jostain saisi vaikka jonkun collegehaalarin tuolle nukelle. Nukke tosin on minun vanhani ja viitisen senttiä noita nykyisiä nukkeja lyhyempi.
Niin ja miksi meillä oli kaupassa mukana sekä peräkärry että istuin? Siksi että menomatkalla kärry oli täynnä panttipulloja ja kierrätyspisteeseen menevää tavaraa. Työ kärry on kyllä ihan ehdoton lisä tähän pyöräilyyn muutenkin kuin lapsen kuljettanisen kannalta.
Nyt vielä kasaamaan valmiiksi miehille huomiseksi makaronilaatikko. Uuniin se ei enää ehti, mutta ainakin mies säästää sekottamisen vaivan kun tulevat huomenna kotiin. Itsellä jää ruokailut tällä viikolla väliin sekä huomenna että ylihuomenna. Johan tässä ehti näitä kotiviikkoja ollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!