Mitä isot edellä sitä pienet perässä

Tänään kun jälkeläinen oli tainnutettu päiväunille tapahtui kaikkien kesäisten aikakausilehtien kauhukertomus. Talon pihaan ajoi auto, josta kuoriutui 50 % talon omistajista perheineen. Mitään asiasta etukäteen ilmoittamatta. Keltaisen lehdistön tyyliin tästä nyt vähintään olisi pitänyt saada kolme vuosikymmentä jatkuva sisarusviha päälle, mutta kaipa me ollaan jotenkin viallisia kun tykätään elää täällä matalassa majassa koko konkkaronkka yhdessä läjässä.

Aurinko paistoi ja pihalla kelpasi olla. Trampoliinin läheisyydessä päivysteneet itikatkin näyttivät nilkkojeni puremamäärän perusteella olevan samaa mieltä. Ei niitä itkoita vaan pannut merkille kun trampalla taas tapahtui (muttei onneksi sattunut).

Serkkutyttö treenasi moovsejaan tulevat kisat silmissään ja vaikuttunut serkkupoika otti heti mallia.

Trampoliinin ja hyttystensyötön lomassa tuli myös syötyä aivan liikaa, viskottua erikokoisia palloja ja luettua tämän juhannuksen kolmas kirja loppuun. Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa tämä keskikesän juhla. Huomenna mies palaa vielä viikoksi töihin ja mekin pojan kanssa seurataan samalla kyydillä kaupunkiin. Toivottavasti Sellon kirjaston kahvila aukeaa kesälläkin jo kahdeksan jälkeen, jotta päästään aamupalalle. Kotona jääkaapissa ei taida odottaa kuin se kuuluisa valo ja ketsuppi.