Tosin kyllä siitä myräkästä oli jäljellä vielä ihan tolkuton tuuli. Navakka tuulikaan ei tuota perheen vesipetoa pidätellyt vaan se syöksyi pää edellä aallokkoon.
Kuvat ovat siis sisämaasta, pienen järven rannalta. Mitä lapsuudesta muistelen niin ei tuolla ikinä noin pahasti tuullut. Tuulesta oudon tekee vielä se, että se sopii sekä rannalle, että mökin pihalle vaikka välissä on kohtalaisen korkea harju. Niin ja ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että ei meidän pihallekaan ennen noin pahasti tuullut. Kaipa se ilmasto vaan muuttuu ja elinympäristö siinä sivussa. Tuulisenakin ranta on kuitenkin maailman ihanin. Niin ihana, että poika illalla kysyi, että eikö me voitaisi muuttaa sinne,
Ei nyt kuitenkaan siirretty leiriä rannalle vaan juostiin harjun yli hyttysiä takaisin mökille lämpimään saunaan.
Niin ja voisiko joku kertoa, että miten ihmeessä nuo hyttyset pärjäävät tässä perukin päästä puhaltavassa tuulessa? Tai ylipäätään mikä niiden pirun verenimiöiden funktio evoluution kannalta on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!