27 kuittia

Viimeksi kirjoittelin tähän omaan onnellisuus projektiini liittyen siitä miten vaikea minun on heittää tavaroita pois. Nyt kun loma päättyi ja palasin töihin tulin katsoneeksi lompakkoon ihan uusilla silmin. Kukkaron ei lokeroissa piilotteli 27 erilaista rypistynyttä ja rutistunutta kuittia. Ilmankos se kännykkä ei lounaalle lähtiessä tahtonut mahtua normaaliin lokeroonsa.

Kuittien heivaaminen herätti sisälläni uinuneen raivaajan ja sen välittömässä läheisyydes hengaavan myyntimiehen. Kuusi tuntia myöhemmin huomaan olevani 400 euroa rikkaampi ja myyneeni meidän Buggikset, viimeiset kestovaipat ja läjän pojan pieneksi jääneitä vaatteita. Vielä kun loputkin vaatteet vaihtavat omistajaansa ja pääsen myömään meidän pyöräperäkärryn olen tienannut rahat uuteen peräkärryyn pojalle. Vanha kärry on edelleen hyvä, mutta valitettavasti tuo meidän isopäinen metriheikki ei sinne enää ensi kesänä mahdu niin, että verkko olisi alhaalla. Tästä kuitenkin saadaan hyvä aasinsilta seuraavaan askeleeseen tässä prosessissani. Ostoslakkoon. Kaksi viikkoa sitten se alkoi. Päätin, että en osta itselleni mitään ennen ensi vuotta. Listan ulkopuolella ovat uudet urheilurintaliivit, juoksutossut ja syksyn tarpeisiin sukkahousut, mutta muuten jätän shoppailut muille.

Rehellisiä kun olleen voin suoraan tunnustaa, että shoppailu on minulle yhdenlainen hemmottelumuoto ja se ei nyt oikeasti ole sen järkevämpää kuin vaikka yksinään suklaalevyn syöminen joten nyt opetellaan elämään ilman uutta tavaraa. Sitä vanhaa kun on silti edelleen enemmän kuin mitä oikeasti edes väliksi olisi. Pyrin ulottamaan ostostelemattomuuden myös poikaan, mutta jos jotain hankitaan niin sitten hankkiudutaan samalla pieneksi jääneestä tai muuten tarpeettomaksi muuttuneesta tavarasta eroon.

Toivon, että tämän puolen vuoden jälkeen minusta on löytynyt vähemmän impulsiivinen kuluttaja, joka käyttää rahojaan maltillisemmin ja kestävämpiin tuotteisiin. Toivon myös, että tämän puolen vuoden aikana tulemme vähentäneet ostostelemattomuuden myötä myös turhaa kaupoilla notkumista, joka yleensä johtaa myös ravintoruokailuihin ja kahvilakeikkoihin. Käytetään jatkossa mieluumin kahvilahetket taas vaikka Maunulan majan munkkeja syöden tai Sellon Marian konditoriassa kirjastokaffeilla. Ja nyt kun tässä opettelen tätä uutta shoppailematonta elämäntapaani heinäkuun niin elokuussa järkevät kulutustottumukset voidaan ulottaa myös ruokakauppaan elokuun ollessa järkevien ruokalistojen kuukausi.

Näin kirjoitettunahan nämä onnellisemmaksi ihmiseksi kasvamiseen liittyvät teemat ovat suorastaan noloja. Olen epäsiisti, shoppailen liikaa ja turhan helposti lipsun ruokalistasuunnitelmista. Epäilen kuitenkin, että en ole ihan yksin näiden kanssa ja koska eivät nämä ruuhkavuodet vielä taida seuraavaan vuosikymmeneen päättyä on syytö vähän viilata vaikka en minä nykyisellänkään ihan menetetty tapaus ole. Asunto on kuitenkin elinkelpoinen, en elä yli varojeni vaikka rahojen käyttöä olisikin hyvä harkita ja nykyiselläänkin ruokailemme aika fiksusti. Aina on kuitenkin mahdollisuuksia parantaa ja koska huomaan olevani onnellisempi silloin kun asunto on siisti, vaatekaappi ei tursua ja kotona normaalia ruokaa, josta jopa riittää toisinaan lounasta töihinkin niin miksi en yrittäisi ponnistella hieman enemmän omaa luontaista mukavuudenhaluani ja turhamaisuuttani vastaan.