tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ei mikään blogimatto

Minä inhoan lähtökohtaisesti kaikkia lapsille tehtyjä mattoja. Siis niitä kaupan valmisvalikoimista löytyviä riemunkirjavia keinokuituhirvityksiä. Käytännöllisyysihminen sisälläni ei taas ymmärrä miksi kukaan esim. laittaisi karvalankamaton lapsen huoneeseen. Sieltähän sitten olisi kiva kaivella niitä Legoukkojen osia talteen ennen imurointia. Karvattomuuden ja keinokuiduttomuuden lisäksi ehdottomasti plussaa olisi myös siitä, että materiaalit olisivat vesipestäviä. Mieluiten perinteisellä mäntysuopa ja juuriharja -metodilla. Siksi lapsella onkin nyt ollut huoneessa mummoni reilut 20 vuotta sitten minulle tekemä mustavalkoruudullinen räsymatto. Matto on valitettavasti vähän liian pieni huoneeseen ja värikin vähän jo kulahtanut, mutta onneksi hätiin tuli äitini eli pojan mummi.


Sini-puna-harmaa räsymatto on mahdottoman tukevaa ja tiivistä tekoa. Ja tuo mukavasti vähän lapsen huoneeseen sopivaa väriä, koska huone oli aluksi meidän makuuhuoneemme ja siellä on harmaat seinät ja musta-valkoiset laskosverhot eli jotain väriä huoneeseen olisi kiva saada muutenkin.

Kuteita jäi myös yli sen verran, että aloin virkata niistä säilytyskoreja lapsen leluille. Onneksi mummovainaan varastoista löytyi sopivan kokoinen virkkuukoukku niin pääsi heti aloittamaan urakan.

2 kommenttia:

  1. Voi, miten mahtavaa, että lapsesi sai oman mummon tekemän maton! Itsekin olen nyt pidemmän aikaa etsinyt sopivaa räsymattoa lastenhuoneeseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät vielä sopivan. Kannattaa tarkkailla myös onko omalla lähiseudulla kutomotiloja, koska niissä usein myydään myös mattoja. Tuolla missä äitinikin tekee oli vielä alkukesästä mattoja myynnissä. Tosin niiden laadusta kannattaa olla tarkkana, osa oli mun makuun liian löysästi kudottu eli ne eivät kestä niin kauan hyvänä mitä tiivis matto kestää.

      Poista

Jätä ihmeessä viestiä!