maanantai 29. heinäkuuta 2013

Lahjahevosen suuhun

Sananlaskuhan sanoo, että lahjahevosen suuhun ei saisi katsoa, mutta nyt oli kyllä vähän pakko kummastella kaakin hampaita. Yhdestä paketista nimittäin löytyi jotain sellaista, joka ei nyt ihan istunut minun eikä miehen kasvatusfilosofiaan.


Paketin mukaan Street Fighter Gun ja liipasimesta kun vetää pyssy papattaa kuin konekivääri.

Joo, Sinkkonenkin sen sanoi, että on tärkeää antaa poikien leikkiä pyssyleikkejä. Psyyke voi hyvin ja maailma pelastuu. Minä nyt silti uskallan kyseenalaistaa sen henkilön psyykkeen, joka nyt lähtökohtaisesti on keksinyt tuollaisen leikkiaseen valmistaa. Mahtavatkohan ne myös valmistaa leikkiluotiliivejä, olalta laukaistavia sinkoja tai mahdollisesti pieniä käsikranaatteja? Miksi lapselle pitää tehdä leluja joiden esikuvien ainoa tarkoitus on tappaa? Kun tuskinpa kukaan tuon kanssa hirvimetsällekään lähtee...

Onneksi lahjoja tuli sellainen vuori, että pyssy tai pojan kielellä pumpum ehti jo unohtua ja nyt se on kätkettynä siivouskomerossa. Joo, se on annettu lahjaksi, mutta se nyt vaan on kaikkea sitä vastaan mitä me pojalle haluamme opettaa. Jos poika haluaa sotia niin kalvakoot sen aseen vaikka sitten siitä kuuluisasta näkkileivästä. Tai leikkikööt valosapeleilla, kuplapyssyillä tai jollain sellaisella aseella, jonka alkuperäisversiolla ei tässä ja nyt tapeta ihmisiä.

Nyt tuo ase kuitenkin on jäähyllä. Harmittaa myös lahjan antajan puolesta kun heillä lapset ovat aina saaneet leikkiä aseilla niin tuskinpa sitä edes osattiin ajatella, etteikö ase olisi meistä sopiva. Varsinkin kun miehellä itsellään niitä aselelujakin on ollut. Ne jouset ja vesipysyyt vaan olivat silloin jotenkin viattompia mitä nämä nykyiset tappokonejäljitelmät.

Ja alkusoittoahan tämä vasta on. Sitten aikanaan saadaan luultavasti vääntää ratakiskoa siitä, että miksi ei saa pelata tiettyjä pelejä. Varsinkaan kun ikärajat eivät täyty. Kun niissäkin surullinen totuus on se, että kovin montaa vanhempaa ei kiinnosta mitä ne lapset pelaavat ja milloin.

7 kommenttia:

  1. Mun mielestä tärkeintä ei niinkään ole se millä lapsi leikkii tai mitä pelaa, vaan se, että asioista keskustellaan yhdessä aikuisen kanssa.

    Noh, on meidänkin pojilla pehmennetyt versiot: aseina papan veistämät Winchester ja revolveri, pelinä Lego Indiana Jones (mutta ei siinäkään ikäraja pienemmällä täyty, ei myöskään täyttynyt, kun mentiin katsomaan Leijonakuningasta 3D:nä pojan ollessa 3vee...).

    "Pum, sä kuolit!", taitaa joka tapauksessa olla lause, joka kuullaan poikien leikeissä maailman tappiin asti. Mutta arvomaailma on se, mitä me aikuiset voimme muokata. Minusta on hyvä, että lapset leikkivät pyssyleikkejä kotona (koska jostain ne joka tapauksessa keksii, klisee, mutta totta). Siinä ainakin sitten itse pääsee katsomaan, miten leikitään ja aloittamaan monia tärkeitä keskusteluja, jotka toivottavasti muokkaavat sitä arvo- ja ajatusmaailmaa oikeaan suuntaan.

    Mutta siis summa summarum, en itsekään tuollaisista leluista pidä, mutta pyssyleikit in general eivät ole meillä kiellettyjä.

    VastaaPoista
  2. En mäkään pyssyleikkejä ole kokonaan kieltämässä. Sen nyt tietää, että jos jostain asiasta tehdään tabu niin sitten se vasta kiinnostaakin. Tuo ase on vaan jotenkin minusta vastenmielinen ja se edustaa sellaista maailmaa, josta toivoisin että lapsi säilyisi pitkään tietämättömänä. Onhan tämä tavallaan kaksinaismoralistista kun olen valmis hyväksymään fantasia-aseet tai vaikkapa ritarimiekat, mutta tuon aseen esikuvan ainoa tehtävä on tappaa ja se tuntuu jotenkin käsittämättömältä maailmalta leikkikalun aiheeksi.

    Pyssyleikeissä ja tietyissä peleissä/viihteessä mua myös ahdistaa tietty graafisuus. Puupyssyllä leikkiessä tai vaikka Tex Willeriä luettaessa lapsen mieli suojasi sitä pahimmalta. Nykyiset aitoa jäljittelevät leikkipyssyt ja pelit sekä elokuvat tarjoavat niin paljon isomman visuaalisen ärsykkeen, että en usko sen tekevän lapselle hyvää.

    Siitä kuitenkin olen samaa mieltä, että vanhempien kanssa keskustelemalla lapsi pysyy käsittelemään myös asioita, joihin heillä välttämättä muuten olisi ikänsä puolesta edellytyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jotenkin hassua, mutta juuri tuo pyssy on ihan karmea. Kertakaikkiaan. Joku fuksian-ja-limenvihreän värinen vesipyssy olisi ehkä ollut vähän eri juttu, koska se on tavallaan tehty niin paljon lelummaksi, että on helpompi mieltää, ettei sillä satu oikeasti.

      Tai jotain. Olen yllättynyt siitä, että omallakin kohdallani raja näyttäisi osin menevän pyssyn lookissa, enkä ole aivan varma siitä, miksi näin on. Mutta onpa kuitenkin.

      Poista
  3. Huh mikä vekotin. Ostajalta varmaan täysin tahaton "moka", mutta olen ymmärtänyt että aika moni välttää aseiden ostamista lahjoiksi jos eivät tiedä vanhempien kantaa asiaan.

    Mä jemmailin juhannuksena vanhempien luona pikkuveljen vanhoja pyssyjä kun äiti kantoi pojalle kassillisen vanhoja leluja eteen. Äiti tietää meidän mielipiteet ja ja huusi mut heti paikalla kun tajusi mitä pussin pohjalla on, että saan napattua ne pois ilman, että poika huomaa ne ja kysyy sen miljoonaa kysymystä.

    Vesipyssy meillä on, joskin norsun mallinen ja miekallakaan poika ei osaa huitoa kuten "kuuluisi", eikä me opeteta kun se oppii sen kuitenkin. Kaikesta tästä huolimatta poika toi mulle kerran puistossa ämpärillisen kuusenkäpyjä ja kertoi niiden olevan pyssyjä. Mä kieltäydyin leikkimästä pyssyillä kun poika pyysi, mutta en kieltänyt leikkimästä että kävyt olisi pyssyjä. Ei kiinnostanut sen jälkeen.

    Mä en aio poikaa kieltää leikkimästä pyssyleikkejä, mutta en itse niihin osallistu enkä oikean aseen näköisiä vekottimia meille huoli, saatikka itse osta, ennen kuin on ihan pakko (eli poika osaa perustella tarpeensa paremmin kuin minä vastustaa sitä). Mä en tiedä kuinka tiukka tulen olemaan, mutta kyllä mua kammottaa aseilla leikkiminen niin paljon, että tässä taitaa olla asia jossa tulen olemaan tiukkapipo. Mun tekisi mieli itseasiassa kieltää kokonaan pyssyleikit, mutta ei se vaan toimi.

    VastaaPoista
  4. Ei meillekään osteta pyssyjä. Sen verran joustoa on että värikkäät vesipyssyt ovat ok. Miekkojakin on vain yksi, se kun kuului merirosvon asuun.
    Meillä 7v löytää jatkuvasti keppejä jotka näyttävät aseilta ja niillä se sitten leikkii kaiken maailman salapoliisi/vakooja/mitä lie leikkiä. Ja se on ihan ok, itseasiassa aika hauskaakin katsottavaa.

    VastaaPoista
  5. On toi kyllä aika hemmetin ruma lelu!

    VastaaPoista
  6. Itseasiassa ikärajoihin vedoten on aika helppo kieltää pelit ;) ne pahimmat un oikeasti on aika korkean iän takana. Ja meillä nuoriso tietää myös sen että se ikäraja on suositus, jos perheen aikuiset kokee jonkun jutun lapsille sopimattomaksi niin se voidaan kieltää vaikka ikä riittäisi.

    Meidänkin poikien osa kavereista saa pelata ihan mitä vaan mutta meillä pelaamisen suhteen on oltu tiukkoja ja yllätykseksi muksut toteaa vähän väliä että "ihan tyhmää kun kaverit pelaa vaan sotapelejä". Toivoa on ;)

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!