Paras mökkikunta

Keltainen lehdistö oli rankannut Kustavin Suomen parhaaksi mökkikunnaksi ja mikäpäs siellä oli ollessa vaikka sisäinen nillittäjäni haluaisikin huomauttaa että kuntaliitokset tekivät skabasta vähän puolueellisen kun iso osa muista mökkipaikkakunnista on nielastu jo isompiin kaupunkeihin. No ehkä pystyn elämään tämän asian kanssa, että meidän oma kesäparatiisimme oli vasta jossain tukevasti kolmannella kymmenellä olevilla sijoilla.

Kustavissa kuitenkin nautittiin vuorokauden pikalomalla ruokaa suoraan puskasta, ruokaa suoraa merestä ja rakennettiin uutta infrastruktuuria. Siellä myös syötiin hyvin, naurettiin lasten leikeille, saunottiin, pusutettiin vauvan poskea ja tapeltiin jälkeäisen kanssa siitä saako vauvaa pitää sylissä. Tosin toisin kuin monessa perheessä me pojan kanssa ei matsattu siitä saako joku muu kuin poika olla minun sylissäni vaan siitä, että saisiko joku muu (esim. minä) pitää myös vauvaa sylissä.

Mökki meren rannalla on ihana. Kyllä siinä taas sielu lepäsi kun sai aamuteen kanssa katsoa merelle nousevia vaahtopäitä. Olen enemmän järvi- kuin meri-ihminen, mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, että Turun saaristo on yksi kauneimpia alueita Suomessa. Heti näiden meidän länsiuusmaalaisten harjujen ja järvien sekä metsien jälkeen.