Yllätyssynttäripaniikki

Yllätyssyntäreistä puhuttaessa suurimmalle osalle taitaa tulla mieleen lähinnä jenkkileffoista ja -sarjoista tutut kohtaukset, jossa ihmiset hyppivät esiin sohvan takaa. Meillä yllätyssynttärit tällä kertaa tarkoittavatkin nyt sitä, että lapsen juhlat aikaistuivat viikolla. Olin kerrankin kätevänä emäntänä tilannut juhlasälää valmiiksi, mutta viikon keikautus aikatauluissa aiheutti tietenkin sen, että juhlakamat tuskin ehtivät ajoissa perillä. Koska lapselle oli kuitenkin luvattu oktonauttisynttärit, ei auttanut tämän nielutulehduspotilaan tehdä muuta kuin tarttua saksiin ja liimatuubiin.

Pari tuntia myöhemmin oktonauttiviirinauha on yhteenliittämistä vaille valmis. Kuvat leikkelin pojan Oktonauttilehtien kansista, viirikolmiot askartelupahveista ja kirjaimet leikkelin vapaalla kädellä kartongista.

Nyt sitten pitäisi keksiä missä välissä saadaan lauantain juhliin tarjottavat kasaan. Mummi on meillä ensi viikolla lapsenvahtina joten voin varmaan antaa tuolle kaksikolle päiväkäskyksi pikkuleipien leipomisen, mutta en tosiaan tiedä missä välissä ehtisin jonkun kakun leipomaan, puhumattakaan siitä, että tietäisin, että onnistuuko tuolla meidän kiertoilmauunilla edes täytekakkupohjaa tekemään. Ja se täytekakkuhan pitää saada kun tuo kääpiö on varmaan ainoa kolmevuotias joka aidosti tykkää täytekakusta. Ja ei meillä edes ole riittävän isoa irtopohjavuokaa. Niin ja valmista kakkua ei tietenkään voi ostaa. Tai tyytyä kaivamaan muumikeksejä pöytään. Lisäksi sisälläni asuva karjalaisnainen vaatii sinnikkäästi, että tarjolla tulisi olla ne kuuluisat sen seitsemän sorttia, mieluiten sekä suolaisessa että makeassa.