Edistysaskelia

Jostain syystä kuumeilu sai pojan tekemään outoja asioita. Tai no ei nyt outoja, mutta pojalle poikkeuksellisia. Ensin aamulla poika pyysi paperia ja liidut, koska hän halusi piirtää kuvan pienestä pojasta ja lopputuloksena syntyi pojan ensimmäinen pääjalkainen.

Joo, maailmassa on miljoona paremmin piirtävää kolmevuotiasta, mutta pojalle tuo on iso edistysaskel. Tähän asti poika on nimittäin kategorisesti kieltäytynyt edes yrittämästä piirtää mitään esittävää, koska piirustukset eivät vastaa pojan mielikuvaa. Vähän poika tuostakin oli ensin huolissaan kun ei se näytä oikealta pojalta, mutta onneksi se meni nopeasti ohi ja kuva kiinnitettiin ylpeänä jääkaapin oveen magneetilla.

Toinen iso askel tuli nukkumaan mentäessä. Poika oli jo menossa meidän makuuhuoneeseemme, mutta heittikin ovella uukkarin ja ilmoitti nukkuvansa uudessa sängyssään. Siellä se nyt sitten nukkuu pehmolelujen keskellä pää hiestä märkänä kun kuumetta alentava lääke alkoi vaikuttaa. Nyt me vanhemmat sitten pähkitään mitä tehdään. Menenkö minä pojan huoneeseen vierasänkyyn vahtimaan pojan unta vai kannetaanko se meidän huoneeseemme. Yksin tuota ei tohdi jättää. Poika on kuitenkin saanut niitä kuumekouristuksia ja en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos poika sellaisen yöllä yksin nukkuessaan saisi.

Mutta mitähän se seuraavaksi keksii? Kuulemma taaperokärry ainakin voidaan antaa kaverin pikkuveljelle ja hän opettaa yksivuotiaalle miten sitä käytetään.