lauantai 7. syyskuuta 2013

Kesän viimeinen vai syksyn ensimmäinen

Vaikka olen asunut koko ikäni merenrantakaupungissa ei meri ikinä näytellyt elämässäni mitenkään isoa roolia. Itseasiassa saattoi mennä välillä jopa vuosi ilman etten merta nähnyt. Itseasiassa meri tuli mukaan kuvioihin oikeastaan vasta lukiovuosina kun parhaan ystäväni perhe muutti meren läheisyyteen. Helsingissä asuttaessa meri on kuitenkin saanut ihan uuden roolin elämässä ja olen säännöllisesti kateellinen miehelle, joka saa polkea päivittäin hurmaavan kauniissa merellisissä maisemissa. Tänään onneksi minäkin pääsin nauttimaan noista maisemista kun poljimme syksyn ensimmäiseen perhekuviskertaan. Aamu oli täydellinen. Aurinko paistoi, meri kimmelsi tyynenä ja keltaisia lehtiä tippui koivuista rantatielle. Ja tietenkin me oltiin lähdetty niin viimetingassa, että ei ollut aikaa jäädä kuvailemaan. Onneksi kuviksessa tehtiin kuitenkin oma matka Austraalian maisemiin ja niistä tuli kuviakin.


Kurssin teema on matka maapallon ympäri ja liikkeelle lähdettiin aboriginaalien maalauksista. Opettaja oli ihanasti eriyttänyt erilaisia toteutustapoja ja me lähdimme työstämään pienille lapsille helpointa tekniikkaa ja tuhansien pisteiden tökkimisen asemasta tartuimmekin ensin siveltimiin ja kuplamuoviin.


Haluttu kuvio siis maalattiin ensin kuplamuoville ja siirrettiin siitä painamalla muovia maalipinta alaspäin paperille. Ensimmäiseen työhön poika halusi vielä meiltä vanhemmilta apua kuvion tekemiseen, mutta viimeisteli itse työnsä perinteisemmällä menetelmällä eli puutikulla ja maalilla.


Toisen työn poikanen sitten tekikin lähinnä omin voimin ja totesi, että nyt on maalattu ihan riittästi ja voimme siirtyä kahville.


Eli niin me sitten tehtiin. Viime kevään WeeGeen Sis.delin brunssi oli kurssikertojen vakkarikamaa, mutta nyt taitaa olla niin, että ei taideta jaksaa vaivautua. Se menu ei ole oikein uudistunut mihinkään suuntaa tänä aikana. No tänään oli paistettua halloumia, mutta ei silläkään kuuhun mennä. Pojalta tuo on kohtuuhintainen kun maksaa pitää vain euro ikävuodelta, mutta aikuisilta tuo hinta on kyllä aika riistoinen. Varsinkin kun siellä on tarjolla joka kerta ne samat leivänpäälliset ja feta-parsapiirakka. Parasta antia ovat mehut ja pojan kannalta on kivaa, että keitettyjä kananmunia on joka kerta ollut tarjolla. Kertavisiitille brunssi on ihan jees, mutta puolentusinaa käyntiä saa sen maistumaan vähän puulta. Suoraan sanottuna nyt harmitti että jäätiin brunssille eikä poljettu suoraan keskustaan ja syöty lounasta vaikka Fafa'sissa, jossa minäkin olisin saanut sen halloumini ja vielä falafelien ja tsatsikin kera. Niin ja puhumattakaan niistä bataattiranskiksista.

Nyt kuitenkin syötiin keskinkertainen brunssi ja sen päälle vasta poljettiin. Länsimetron rakennustyömaa teki pyöräilystä paikoin epämiellyttävää ja Lauttasaaren kohdalla viitoitettu reitti oli jokseensakin omituinen ja paikoin jopa vaarallisen oloinen huonosti suunniteltujen valo-ohjausten vuoksi. Keskustaan kuitenkin päästiin kolmena kappaleena ja mies pääsi tuhlaakaan puolet maallisesta omaisuudestaan sarjisfestareille. Päivän 22 kilometrin päälle sotkettiin vielä iloisesti viimeiset kahdeksan kilometriä kotiin, jätettiin kirjat odottamaan ja käytiin vielä Prismassa. Kotipihalla mittari näytti 32 kilometriä ja kroppa huusi kovia rasvoja. Päivä oli kyllä mitä mahtavin pyöräilyyn ja toivottavasti saamme nauttia noista hyvistä keleistä vielä pitkään. Ensi lauantaille olisi jo toiveissa toisenlainen pyöräretki taiteilun päälle.

6 kommenttia:

  1. Ha ha haa. Mä täällä mietin päätäni puhki, että kuka muutti meren lähelle, eihän sitä voi muistaa asuneensa saaressa. Se meri on siellä ihan eri asia kuin täällä. Täällä on enemmän tuo joki, ja saaret tekee merestä "pienen" kun mantereelta katsoo.

    VastaaPoista
  2. Oi, toi kuplamuovitekniikka vaikuttaa tosi hauskalta! Pitää ehdottomasti kokeilla lasten kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä hauskaa eikä olisi tosiaan tullut itselle mieleen.

      Poista

Jätä ihmeessä viestiä!