lauantai 8. helmikuuta 2014

Terveisiä autokaupasta

Tänään rohkaisimme mielemme ja kauppareissun yhteydessä menimme autokauppaan. Ajatuksena oli kartottaa eri vaihtoehtoja ja kerätä lisää tietoa. Ilmeisesti autokaupalla kuitenkin pyyhkii niin hyvin, ettei asiakkaita kaivata lisää. Että terveisiä vaan Olarin Autokeskukseen. Teiltä ei ainakaan tulla autoa ostamaan. Annamme mieluiten perheemme bruttovuosiansioista sen vajaan 20 prosenttia, jollekin sellaiselle firmalle, jonka työntekijät edes vaivautuvat tervehtimään kauppaan sisälle tulevaa asiakasta. Tai jos se on liikaa vaadittu, niin olisi edes kiva ettei autokaupan työntekijä mulkkisi nenänvarttaan pitkin asiakasta ja osoittaisi jotain halua myydä niitä peltilehmiä, joita halli oli täyteen ängetty. Mutta ehkä tosiaan autokaupalla kulkee nykyään niin mukavasti, että rahaa tulee ilman tuotteiden myymistäkin.

Siellä autojen seassa pyöriessämme meille kuitenkin selvisi muutamia asioita. Pieneksi tila-autoksi mainostettu Nissan Note ei tosiaankaan toimi. Takapenkin jalkatila on vielä säälittävämpi kuin Ympäristörikoksessa. Sen sijaan pojan ykkössuosikkiin, Mummiauto Volkswagenin Golfiin, mahduin oikeinkin näppärästi miehen taakse istumaan. Eli nyt listalla on ainakin yksi automalli, joka voisi vastata meidän tarpeitamme. Varsinkin kun tuo vaihtoauto oli vanhaa korimallia ja uusi nyt on vieläkin tilavampi. Ehkäpä reissun jälkeen saamme nieltyä taas ylpeytemme rippeet ja lähdettyä johonkin toiseen autokauppaan katsomaan miten emme ole asiakkaaksi kelpaavan näköisiä.

Viisainta varmaan olisi jos mies lähtisi ilman minua autokaupoille, koska silloin se jopa varmaan saisi jopa palvelua, mutta periaattellisista syistä en haluaisi antaa periksi auto- ja rautakauppiaiden epäluuloille naisasiakkaita kohtaan. Itseasiassa jos tekisimme kaikista fiksuiten, mies menisi autokaupoille isäpuolensa kanssa. Se kun osaa puhua autokauppiasta ja valkkasi tuon Ympäristörikoksenkin meille. Jotenkin vaan olisi nöyryyttävää, etteikö muka kaksi insinööriä saisi autoa ostettua ilman aikaisempien sukupolvien tukea.

Onneksi autokaupan jälkeen ihminen sai eheyttävän ostostelukokemuksen Lundian ystävämyynnissä. Kirjahylly sai kolmisen hyllymetriä lisää kirjatilaa, joten ainakaan ei tarvitse Lontoossa toppuutella kirjakaupoissa muuten kuin laukkujen ylipainon varalta. Asiakaspalvelukin toimi niin hyvin, että voisin suositella Autokeskuksen väelle pientä opintomatkaa Liilan puolelle. Siis edellyttäen, että he nyt kuitenkin haluaisivat niitä autojaan myydä maksukykyisille asiakkaille eikä pitää niitä hallin täytteenä.

3 kommenttia:

  1. Autokaupassa on enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei saa palvelua. Ihmettelen kyllä, että miten ne koskaan pääsevät kauppoihin asti sillä tekniikalla. Ykskin kaveri oli ostamassa puhtaalla käteisellä neljänkympin autoa ja kun ei Mersulla rahat kiinnostaneet niin osti sitten Audin, kun siellä sentään raha oli vielä kelvannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin vaan ristiriitaista, että samaan aikaan autokauppiaan vinkuvat miten netti syö tuloja. Ja kun ei edes kyse ole siitä, että palvelusta huolimatta olisi pakko ostaa juuri yhdestä liikkeestä vaan sitä voi äänestää jaloillaan ja yleensä ei tarvitse edes kovin pitkälle mielenosoituksellisesti marssia.

      Poista
  2. Tuo on mulle ikuinen mysteeri, miksi raha ei kelpaa ja asiakasta kohdella fiksusti. Tai edes huomioida. Me ollaan viimeiset automme ostettu niin, että tiedettiin mitä etsitään ja sitten koluttu netistä sopiva yksilö ja menty liikkeeseen koeajolle. Viimeksi taisin kävellä kauppaan sisään ja sanoa, että mä ostaisin tuon tuossa. :D Mutta en minäkään autoa ostaisi paikasta, jossa ei minkäänlaista palvelua saa.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!