Yllättävän usein törmään pienten lasten kommentoivan lapsille tehtyjä valintoja tyylillä, jossa käy ilmi, että lapsi itse olisi halunnut jotain muuta, mutta vanhemmat puhuivat lapsen toiseen vaihtoehtoon. Perusteluna asialle käytetään useimmiten sitä, että parempihan se näin on. Nyt kukaan ei kiusaa lasta.
En oikein ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan ihmisyydessä paras saavutus on päätyä mahdollisimman hajuttomaksi ja mauttomaksi. Mietin, että eivätkö ihmiset tuossa kohtaa tajua, että he opettavat lapselleen aika vaarallista viestiä. Lapsi ei kelpaa sellaisenaan, lapsen oma toive ja mielipide ei ole arvokas, on parempi tehdä päinvastoin kuin mitä haluaa kunhan mahtuu joukkoon.
Ei tuo ehkä tunnu niin vaaralliselta siinä kohtaa kun suostuttelee jälkeläisen luopumaan taaperona tai leikki-ikäisenä, jostain yleisten normien vastaisesta toiminnasta, mutta miettiikä monikaan miten tuo opittu malli heijastuu vaikkapa teini-ikään. Pitääkö juoda pussikaljaa, jotta mahtuu jengiin kun muutkin juo? Pitääkö kokeilla seksiä vaikka pää ei pysy mukana ja itselle riittäisi kädestä pitely? Jos elämän tärkein ohjenuora on mahtua joukkoon niin eikö se sitä paitsi ole uskomattoman tylsää? Vaarallistakin toisinaan, varsinkin jos se mikä on sopivaa, määritellä suurisuisten suunsoittajien toimesta.
Minä en halua elää maailmassa jossa yksisilmäiset suurisuut hallitsevat. Sain kokeilla sitä ihan riittävästi lapsuudessani. Kuulemma normaalit lapset eivät lue kirjoja, eivätkä katso elokuvia, eikä niiden äidit käy töissä ja isä polje polkupyörällä. Yllättäen ei tehnyt mieli haluta sopeutua tuollaiseen porukkaan. Ja pakko myös myöntää, että olen tyytyväinen nyt kun noita lapsuuden naapuruston muita ihmisiä katson, että pidin pääni. Minä en olisi onnellinen kouluja käymättömänä kaupan kassana, mutta toivon, että nuo suunsoittajat ovat.
Jos jotain haluan lapselleni opettaa niin sen, että hän kelpaa tuollaisenaan. Jos joku väittää jotain muuta niin vika on siinä toisessa. Se toinen ei osaa käyttäytyä, se toinen ei tajua, että ihmisten onnellisuus tulee eri lähteistä ja ennen kaikkea, sillä toisella saa olla mielipiteensä, mutta ei siitä tarvitse välittää. Eikä itseään pidä kieltää sen vuoksi, että mahtuisi laumaan. Maailmasta taatusti löytyy ihminen, joka jakaa samat kiinnostuksenkohteet. Oikeaan ystävyyteen, aivan kuten mihin tahansa muuhunkin ihmissuhteeseen, ei voi kuulua vaatimus siitä, että ihmisen tulisi muuttua.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!