Elman vinkkaamana löysinkin nyt Sinisen keskitien Blogien lastenkirjaviikon haasteen ja päätin tarttua härkää sarvista ja kirjoitella siitä miten meillä luetaan.
Pojan ollessa pieni meillä luettiin niinkin proosallisessa ympäristössä kuin potalla. Otimme kirjat avuksi pitääksemme lapsen riittävän pitkään potalla, jotta isompi hätäkin saatiin kokonaan pottaan ja lapsi teki siitä tavan. Vessanpöntöllä istuen on tullut paasattua läpi varmaan koko Maisa-tuotanto ja opeteltua lapsen kanssa erinäinen määrä eläimiä ja niiden ääniä kuvakirjoista.
Nykyään pottalukemiset ovat jo historiaa lapsen siirryttyä vessanpöntölle ja nyt se päivän lukuhetki onkin siirtynyt varmaan lapsiperheille klassisimpaan paikkaan eli iltoihin ennen nukahtamista. Kirjojen suhteen elämme nyt selvää murroskautta. Lyhyet kuvitetut sadut eivät enää jaksa niin kiinnostaa, mutta varsinaisiin tarinoihin ei vielä kärsivällisyys riitä. Pitkään hittinä olleiden Veera-kirjojen rinnalle on nyt noussut enemmän tarinaa sisältävät Tatut ja Patut sekä Mauri Kunnaksen kirjat sekä muut kuvakirjat joissa alkaa olle kuvien ohella myös pidempiä tarinapätkiä.
Iltasatukirjan lapsi valitsee aina itse ja satukirjojen lisäksi usein lukulistalle päätyy erilaiset tietokirjat. Varsinkin dinosauruksia tai merien petoja käsittelevien kirjojen parissa on vietetty useampiakin iltoja. Usein myös lapsi toivoo luettavaksi Lontoosta ostettuja Oktonauttikirjoja, joita me vanhemmat käännämme lennossa. Kielen kehittymisen kannalta tuo jälkimäinen ei ole paras mahdollinen juttu, mutta toisaalta kun olemme katsoneet riittävän usein sarjan jaksot läpi osaamme käytännössä myös kaikki käännökset jo ulkoa.
Lapsen kasvaessa yhteisistä lukuhetkistä alkaa tulla yhä mukavampia hetkiä, koska hyvin kirjoitettua lastenkirjaa lukee vanhempikin mielellään. Olen myös aika motivoitunut ääneenlukija ja koen yhteiset lukuhetket hyväksi tavaksi rauhoittua pitkän päivän jälkeen ja toivon myös, että niistä jäisi pojalle hyviä muistoja kuten itselleni on jäänyt. Minun ollessa pieni, paasasi isä minulle ääneen kaikki Muumi-kirjat yhden sateisen kesäloman aikana ja muutenkin luimme yhdessä ison määrän lastenkirjoja. Pakko myöntää, että odotamme miehen kanssa jo kieli pitkällä sitä, että pääsemme lukemaan lapsen kanssa juurikin Muumeja ja vaikkapa Hobitteja.
Toivoisin, että ääneenlukuharrastus jatkuisi myös lapsen kasvettua koululaiseksi ja että pääsisimme lukemaan yhdessä myös aikanaan Tarua Sormusten Herrasta tai vaikkapa Harry Pottereita. Työskentelin aikani yhden lukuvuoden ajan koulussa alkuopetusryhmien kanssa ja sen vuoden aikana ehdimme lukea monia ihania kirjoja, joita yritän pitää mielessä myös poikaa varten. Olen jo tarkistanut, että Helmetin varastoista löytyvät esim. ihanat Annina Holmbergin Matka Makuniaan ja Seitsemän kukkulan taika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!