tiistai 25. maaliskuuta 2014

Uskomatonta, mutta totta

Kirjoitin kaksi vuotta sitten alkukesästä Suvivirrestä. Näin kaksi vuotta myöhemmin kun juttu jälleen nousi otsikoihin olen asioista edelleen samaa mieltä ja tervehdin annettua apulaisoikeuskanslerin lausuntoa jos en nyt ilolla niin ainakin suurella mielenkiinnolla. Erityisesti suosittelen lukemaan alla olevan sitaatin pitkästä lausunnosta, koska tässä ollaan nimenomaan sen ytimessä, mikä on tärkeää:

Vaikka perinteiden noudattaminen sinänsä voi olla arvokasta, laillisuusvalvonnassa lähtökohdaksi on otettava se, mikä on perinteen sisältö muun muassa perusoikeuksien näkökulmasta. Aamuhartauksien ja koulujen muiden juhlatilaisuuksien katsominen osaksi suomalaista kulttuuria ja perinnettä on omiaan luomaan niihin osallistumiseen myös painostuksellisen elementin. Koska opettajat ovat alaikäisiin oppilaisiin nähden auktoriteettiasemassa, tilanteissa saattaa korostua kyseinen painostuksellinen elementti esimerkiksi verrattuna tilaisuuksiin, joissa osallistujat ovat aikuisia. Painostuksellisuus voi ilmetä lapsen pelkona ryhmästä poissulkeutumisesta. On myös syytä kysyä, miksi koulun työskentelyn yhteiset juhla- tai päätöstilaisuudet halutaan edelleenkin nivoa uskonnon harjoittamiseen ja sen myötä rikkoa niiden yhteisöllisyys.

Tyypillinen nettikommentti aiheen tiimoilta on yleensä naureskeleva ja vähättelevä. Asian esiin nostavat ovat mielensäpahoittajia ja tiukkapipoja. Seuraavaksi nostetaan esiin se, että pitäisi elää maassa maan tavalla. Minulle kuitenkin tuo yllä oleva on sitä, mitä itse eniten arvostan suomalaisuudessa. Sitä, että pyrimme kaikkien tasavertaiseen kohteluun ja sen tueksi luomme järjestelmiä, jotka suojelevat sitä, joka on heikommassa asemassa.

Maahamme on rakennettu sosiaaliturva, koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto, joiden turvin kaikille tarjotaan mahdollisuus. Työlainsäädäntö ja työehtosopimukset sekä järjestäytymisen vapaus suojelevat työmarkkinoilla heikommassa asemassa olevaa vahvemman mielivaltaisuudelta. Tahdon 2013 toi selväksi sen, että monelle suomalaiselle on tärkeää myös se, että avioliittolakimme on tasa-arvoinen. Jotenkin kuitenkin luterilaisuuden kohdalla moni tuntuu olevan täysin sokea sille, että nykyisin tarjottu malli on syrjivä, pakottaa ihmiset kertomaan uskonsa tai uskomattomuutensa tilanteessa, jossa asialla ei pitkälti olla mitään väliä ja vielä tuon päälle voimakkain sanakääntein haukkuvat vähemmistöä.

Yleensä viimeistään tässä vaiheessa saa kuulla syytöksiä siitä miten tässä nyt vähemmistöjen vuoksi ollaan estämässä uskovia harjoittamasta uskontoa. Itse en kyllä näe miten. Ei näihin keskusteluihin liittyen kukaan vaadi kirkkojen hävittämistä, seurakuntien kieltämistä tai oman perheen kesken uskonnollisten rituaalien suorittamista. Itse uskonnottomana ihmisenä kuulun siihen porukkaan, joita muiden hengellisyys ei haittaa niin kauan kunhan ne eivät tuputa sitä minulle tai lapselleni. En oikein ymmärrä vaatimuksia joiden mukaan kirkon kellojen soitto pitäisi kieltää tai sitä ettei uskonnolliset tunnukset saisi näkyä vaatetuksessa. Minun puolestani ihmiset saavat uskoa ihan vapaasti mihin itse haluavat niin kauan kun eivät uskonsa nimissä päädy vahingoittamaan muiden tapaa elää ja toimia.

Kouluihin ja päiväkoteihin eikä kyllä työpaikoillekaan tunnustuksellisuus ei kuitenkaan kuulu. On tärkeä oppia ymmärtämään uskontoja ja ihmisten erilaisuutta, mutta sitä ei opeteta jyräämällä kristinuskonormatiivisuudella kouluihin virsikinkereitä tai päiväkotiin nukkejen ristiäisiä. Niihin ei kuulu uskonnolliset aamunavaukset tai työpaikoille järjestetyt hartaustilaisuudet. Jos usko on itselle tärkeää niin uskon eteen tulee myös tehdä työtä eikä ulkoistaa esim. lasten uskontokasvatusta verovaroin kustannetun peruskoulun tai varhaiskasvatuksen harteille, jolloin samalla sivustakärsijäksi päätyisi ne jotka toista uskontoa tunnustavat tai jotka ovat kokonaan uskonnottomia.

16 kommenttia:

  1. Mua kiinnosta eritoten kommentti "maassa maan tavalla". Niin kenen maan? Suomalaisten? Miten määritellään suomalainen?
    Olenko minä jotenkin vähemmän suomalainen ja vähemmän tasa-arvoinen ainoastaan siksi, että en usko Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen? Mä kuitenkin tunnen olevani suomalainen ja kulttuurien tutkijana suomalainen kulttuuri ja perinteen on mulle varmasti tutumpia ja osittain läheisempiäkin kuin monelle muulle suomalaiselle. Silti mun pitäisi elää "maassa maan tavalla". Kun vielä joku kertoisi mikä on se tämän maan tapa vuonna 2014, ja kuka sen saa määrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on että kun vähän suomalaisia tapoja käännetään ympäri niin ollaan äkkiä aika pakannallisissa meiningeissä eli moni suomalaisena pidetty tapa on paljon pidempi kuin kristinuskon historia. Kiinnostaisi myös tietää mikä sitten on se oikea suomalainen tapa toimia. Meillähän on valtavasti eroja jo pelkästään maakuntatasolla ja huomaahan sen jo siitä miten esim tietyt tavat erosivat meidänkin kummankin lapsuudenkodeissa kun meillä karjalaiset perinteet kulkivat mukana Varsinais-Suomeen.

      Poista
  2. Se tässä apulaisoikeuskanslerin lausunnossa oli harmi, että ihan kaikki oli niputettu yhteen.
    Pitäisikö koululaisjumalanpalvelukset/pääsiäisvaellukset/jouluhartaudet poistaa? Kyllä kiitos. Tekisi meidän opettajienkin työn helpommaksi, ja ei tarvitsisi koko ajan miettiä, että mitä keksii niille, jotka eivät osallistu (ja toisaalta omasta osallistumisesta; saako ja pitääkö open osallistua esim. rukouksiin, vai mistä joku vetää herneen nenään). Mielelläni vastaanottaisin seurakunnan koulu/päiväkotivierailujen tilalle esim. iltapäiväpyhäkoulut tms., mihin lapset voisivat halutessaan mennä koulupäivän jälkeen.

    Mutta kevätjuhlissa laulettu Suvivirsi?
    Se ei ainakaan mun ajatuksissa ole tunnustuksellista uskonnonharjoittamista, eikä valtaosan suomalaisistakaan.
    Nyt se kuitenkin oli osa tätä pakettia, ja kiellettävien listalla.

    Ja minkä media nappasi uutisointiinsa?
    Ollaanko saatu lukea otsikoita "hartaudet ja jumalanpalvelukset pois kouluista ja päiväkodeista"?
    Ehei.
    Vaan "Suvivirsi saatetaan kieltää!"

    En tiedä muista, mut mä en ainakaan ole kovin yllättynyt, että asiasta on noussut haloo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennan vielä sen verran, että en ole siis mikään intomielinen Suvivirren puolestapuhuja (kyllä kesä alkaa sitä ilmankin), mutta se tähän niputtamalla onnistuttiin viemään huomio pois siitä oikeasta ongelmasta.

      Poista
    2. On kyllä sääli, että keskustelua käydään Suvivirsi edellä, mutta se, että iso osa suomalaisista ei koe Suvivirttä tunnustuksellisesti, kertoo enemmän maallistumisesta kuin siitä, etteikö tuo ole tunnustuksellinen laulu.

      Tosin minä epäilen, että otsikolla "Hartaudet ja jumalanpalvelukset pois" olisi keskustelun sävy silti edelleen täysin sama, koska monet eivät hahmota, edes seurakunnan pitämää aamunavausta tunnustukselliseksi.

      Poista
    3. No, mä en jaksa uskoa, että esimerkiksi fb olisi täynnä "kouluhartauksien puolesta" -ryhmiä (niin kuin nyt on Suvivirren puolesta), joihin ihmiset liittyy lukematta lähellekään koko tuota sisältöä. Voin toki olla väärässäkin.

      Poista
  3. Mulla suorastaan v#&¥ttaa koko keskustelu. Me ollaan valittu että lapsi käy seurakunnan kerhossa ja eletään sen mukaan. Jos tuo kerho olis joku kunnallinen lastensäilytin niin kyllä mulla ottais aivoon se sanoman julistaminen. Mutta nyt me lauletaan kotona jeesuslauluja ja lausutaan ruokarukousta jos lapsi niin haluaa. Hän saa valita. Isosti ihmetyttää vaan ne ihmiset, jotka naureskelee tuon meidän lapsen jeesusjutuille ja sitten ollaan barrikaadeilla suvivirren puolesta. Etujoukoissa lapsen kummitäti, jonka parisuhdetta luterilainen kirkko ei tunnusta. O_O. Kiitos ja anteeksi, sain oksennettua tämän johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että idiootteja mahtuu suuntaan jos toiseen ja tuohan on varsin yleistä, että ihmisiä häiritsee seurakuntien perhetoiminnan jeesustelut.

      Poista
  4. Huoh. Statuksessahan käyntiin jo ihan kattava 70 viestin keskustelu aiheesta (ja ai että kun teki mieli kysyä että kun uskonnottimia vaadittiin luopumaan pääsiäisistä ja muista pyhistä että kai kaikki kunnon kristityt paastoaa ja hoitaa hommat muutenkin by the BOOK).
    Mä en henk koht ole pahoittamassa omaa tai lapsen mieltä jos se laulaa Suvivirren, mutta koska se on osa isompaa ongelmaa (eli tunnustuksellinen toiminta, vaikka sitä kovasti yleissivistäväksi kutsutaankin) niin mun puolesta voisi järjestää sen kevätjumalanpalveluksen kaikille niille, joiden kesäloma ei ala ilman että ylistetään Herraa.

    On tosi vaikea pysyä korrektina ja välttää sarkasmi, kun perustelut on näitä "maassa maan tavalla" (niin, mitäs me tavan kantasuomalaiset joille kirkon ja valtion suhde aiheuttaa ihottumaa) ja "kun munkin lapsuudessa" (no mun lapsuudessa oli ihan normaalia että lapset sai piiskaa, ihan kaikista perinteistä ei tartte pitää kiinni jne. Enkä vertaa tässä nyt piiskaamista ja Suvivirttä, vaan lähinnä sitä että kulttuurin muutos on väistämätöntä ja ehkä helpottaisi omaa elämää ettei pidä kynsin ja hampain kiinni perinteistä, joilla ei nykypäivän neljäsluokkalaisille ole ollenkaan samaa tunnearvoa kuin meille jo koulumme kärsineille).
    Mutta ehkä pitäisi antaa olla ja antaa tuon ah-niin-viisaan eduskunnan hoitaa tämäkin ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vielä kommentoida tuohon vapaapäiväasiaan (mun pitäisi oikeasti tehdä jotain fiksua ja jättää nää kommentoinnit, mutta menköön vielä - sori vaan): voi kun eduskunta voisikin suuressa viisaudessaan päättää luopua kristillisistä koko kansan vapaapäivistä (=pääsiäinen ja siihen liittyvä helatorstai, joululla on sen verran maalliset perinteet, että sitä ei voi sanoa kristilliseksi juhlaksi, vaikka siitäkin toki jouluperinteitä ammennetaan), ja korvata ne kolmella itse valittavalla vapaapäivällä! Saisivat muslimit pitää vapaata id-juhlansa aikaan, kristityt halutessaan pääsiäisenä jne.
      Firmatkin toimivat paremmin, kun ei ole "pakollisia" vapaita joina pulju on kiinni.
      Joojoo, ei kaikki voi kuitenkaan lomailla, mutta on nytkin pääsiäisenä moni töissä.

      Ja kirjoitan tämän kristittynä, jonka pääsiäiseen kuuluu paasto ja vähintään kaksi kirkkokäyntiä.
      Mut se on mun juttu, ei valtion sitä tarvitse tukea.

      Poista
    2. Mun suhde näihin kirkollisiin (ja ei-kirkollisiin) pyhiin on duunin puolesta hyvin yksiselitteinen: Ai jee, tuplapalkka ja keskimääräistä kännisemmät asiakkaat. Tänä vuonna joulusta juhannukseen istun kaikki juhlapyhät yövuorossa, joten sopii tällaiselle pakanalle oikein hyvin.
      Se monien harrastama "rusinat pullasta"-mentaliteetti pätee kaikkiin osapuoliin, mikä on tosi hankalaa. Ja valitettavasti mun äidin kokemukset erittäin monikulttuuristen neljäsluokkalaisten opettajana on tehneet musta vähän nihkeän siinä mielessä, että kaikista "suvaitsemattomampia" tai itsepäisimpiä omien maailmankuviensa kanssa eivät ole kristityt eivätkä ateistit, vaan eräät aivan toiset...

      Poista
    3. Kirkolliset arkipyhäthän ovat siitä kimurantteja että ne ovat työajanlyhennys, mutta kieltämättä niiden rinnalle voisi luoda jonkun bank holiday-tyyppisen järjestelmän.

      Poista
  5. Suomen yhteiskunta perustuu kristilliselle perustalle. Se on kulttuurimme pohja ja perusta. Ennen kristinuskoa täällä palvottiin luonnonjumalia. Uskonnoton tämä kulttuuri ei ole ollut koskaan. Nykypäivänä kalenterimme perustuu kristinuskoon. Joulu, pääsiäinen, helluntai, viikonlopun pyhäpäivä perustuu kaikki kristinuskon kalenteriin. Samoin nimipäivät ja niiden vietto. Jos alamme kulttuurin tasapuolistamisen vuoksi karsia kristillistä kulttuuriperimäämme, mihin se loppuu? Nyt on kyseessä suvivirsi. Työnantajat ovat jo yrittäneet saada helluntain vapaapäivää peruutettua. Jos annamme periksi tälle uskonnon karsimiselle yhteiskunnastamme, on meidän kohta annettava periksi myös joulun tai pääsiäisen lomapäivissä.

    On totta että uskonto ei kuulu neutraaliin opetukseen. Mutta on myös tosiasia, että sillä suvivirrellä ei pahoiteta kenenkään mieltä, jos ei kuulu näihin ainaisiin mielensäpahoittajiin. Kaikki tuntemani maahanmuuttajat ovat pitäneet hyvänä sitä, että meillä on uskonnosta tulevia perinteitä. Kukaan ei ole vaatinut lopettamaan suvivirttä. Päinvastoin, yksi tuntemani maahanmuuttjaäiti ja islaminuskoinen nainen, pyysi rehtoria palauttamaan suvivirren kevätjuhlaan kun se kerran sieltä pois oli jätetty. Hän haluaa että hänen lapsensa kasvatetaan kunniottamaan tämän yhteiskunnan perinteitä, myös niitä uskonnollisia vaikka hän ja lapsensa uskovatkin eri tavalla.

    Mielestäni on typerää tarttua yhteen virteen, joka oikeasti on kevään merkki niin monelle. Voihan sen jättää itse laulamatta ja sanoa lapselleenkin että älä laula tätä, kun me ei uskota tähän. Se ei silti tarkoita etteikö voisi sietää sitä että muut sen laulavat. Miksi pitää tehdä asioista niin vaikeita että yhdestä virrestä tehtäisiin näin iso asia?

    Miksei puututa yhteiskunnan todellisiin tasa-arvo-ongelmiin? Kuten vaikkapa siihen, että juuri tällä viikolla päättäjät ovat päättäneet kyykyttää köyhiä vähän lisää karsimalla etuuksia? Tämä on paljon suurempi tasa-arvokysymys kuin yksi virsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpö höpö tämä yhteiskunta perustu kristilliselle perustalle. Suomalaisesta kulttuurista kun vähän raaputtaa niin monikin perinne ja tapa toimia pohjautuu pakanalliseen/luonnonuskoiseen aikaan. Onhan meidän kansalliseeposkin Kalevala. Ja ongelmahan on se, että suomalaiset eivät ikinä ole ollut kovinkaan heterogeeninen porukka vaan maakunnittaiset perinteet ovat vahvoja ja lisäksi Suomessa on aina asunut voimakkaat ei-luterilaiset vähemmistöt eli saamelaiset ja ortodoksit. Nykyinen kouluissa näkyvä uskonnollisuus kun sivuttaa myös kokonaan tuon toisen kristityn ryhmän Suomessa.

      Eikä myöskään ole tosiasia etteikö Suvivirellä pahoiteta kenenkään mieltä. Tai ainakaan minä en tunnusta olevani mielenipahoittaja vaan koen, että tässä on nyt kyse ihmisoikeuskysymyksestä, jota ei tässä meidän luterilaisnormatiivisessa ilmapiirissä haluta tunnustaa. Muslimikortin heiluttelu ei myöskään ole kovin järkevää, koska se ihmisryhmä, joiden puolesta minä puhun tässä ovat uskonnottomat, joka on kuitenkin alati kasvava kansanryhmä kotimaassamme.

      Ja mitä tulee tuohon ison numeron tekemiseen niin kannattaa lukea vielä uudelleen tuo postauksessa siteeramani pätkä apulaisoikeuskanslerin lausunnosta. Ongelma on siinä, että tuollaisessa tulee painostuksellinen elementti lapsille, joilla on usein luontainen tarve kuulua ryhmään.

      Ja tosiaan, eihän tämä ole ainoa ongelma tosiaankaan yhteiskunnassamme. Tämä nyt on vaan sellainen ihmisoikeuskysymys, jonka itse haluan nostaa esille. Mitä tulee kehysriihen tuloksiin niin olen kyllä todella huolissani paitsi lapsilisäleikkauksista myös koulumaailmaan kohdistuvista supistuksista sekä valtion linjauksesta käytännössä pestä kätensä täysin homekoulujen korjauksista, joka taatusti tulee heijastumaan tulevien aikuissukupolvien terveydentilassa. Olen myös tyrmistynyt kehysriihestä tulleisiin päätöksiin leikata ansiopäivärahaa ja moneen muuhunkin tavallisen palkansaajan arkeen liittyvistä kysymyksistä, mutta niiden käsittelyyn tämä blogi ei ole oikea alusta. Saan ihan riittävästi työpäiväni aikana hakata päätäni seinään työllisyyskysymyksien kanssa ja en ole missään määrin sosiaalipoliittisten etuuksien asiantuntija niin en niistä halua kirjoittaa koska en niistä riittävästi tiedä eikä minulla ole nyt myöskään kapasiteettia lähteä aiheeseen tutustumaan riittävässä mittakaavassa.

      Poista
    2. Mielestäni viittasin minäkin tuohon luonnonuskonnon aikaan. Siitä kuitenkaan emme pääse mihinkään, että kristinusko on vaikuttanut suomessa noin 1100 vuotta. Ja siinä ajassa se on ehtinyt muodostaa tänne vankan osuuden kulttuuriperimäämme. En missään mielessä väheksy sitä, että suomalaisuuden ytimessä vaikuttaa edelleen myös tuon luonnonuskontojen aika. Mutta kyllä siellä vaikuttaa kristinuskokin.

      Kristinusko on myös meidän lainsäädäntömme, oikeudenmukaisuudentajumme ja moraalimme perusta. Luonnonuskontojen aikaan moraali oli hammas hampaasta -tyyppistä. Nykyisin olemme aika kaukana siitä ja monikaan ei enää ainakaan julkisesti haluaisi katkaista varkaalta kättä...

      Siitä ei siis päästä mihinkään etteikö kristinusko olisi vankka osa perintömme ja kulttuuriamme, haluamme myöntää sen tai emme.

      Tämän turhanpäiväisen suvivirsi-keskustelun sijasta haluaisin mieluummin käydä keskustelua sillä laajemmalla tasolla. Ongelman ydinhän ei tokikaan ole siinä koulumaailmassa. Ongelman ydin on se, että meillä valtio ja kirkko on turhan lujassa sidoksessa toisiinsa. Ne pitäisi erottaa toisistaan. Kirkon pitäisi olla oma itsenäinen seurakuntansa kuten muutkin seurakunnat. Ja kirkon pitäisi kerätä maksuja (jotka edelleen voitaisiin kerätä verotuksen yhteydessä, jos niin päätettäisiin) vain niiltä, jotka oikeasti kirkkoon kuuluvat. Nythän siis tilanne on se, että jokaikinen yritys maksaa kirkollisveroa, vaikkei yrityksen omistaja kirkkoon kuuluisikaan. Se ei ole oikein. Kun valtio ja kirkko erotetaan toisistaan, tulee luonnollisesti seuraavana vaiheena se että kirkko erotetaan muistakin valtion ja kuntien laitoksista, kuten koulumaailmasta. Mutta silloinkaan suvivirsi ei ole se ongelma. Sen voi silti veisata kevään merkiksi. Mutta lisäksi voidaan tehdä tilaa sille muullekin sisällölle ja unohtaa kirkossa käymiset koulun kautta, paitsi ehkä valinnaisten uskontotuntien yhteydessä.

      Missään tapauksessa en siis ole sitä mieltä, että tunnustuksellinen uskonnonopetus ja kirkossa käyminen kuuluisi koulumaailman. Mutta sitä mieltä olen, että se suvivirsi todellakin ON olennainen osa koulumaailman perinteitä. Ja sellaisenaan se on arvokas ja kaunis ja säilyttämisen arvoinen. Eikä se jos osa lapsista sen laulaa ja osa ei millään lailla eriarvoista lapsia tai ole ihmisoikeuskysymys ellei siitä sellaista väkisin väännetä. Kuten nyt on tehty.

      Poista
    3. Jahas, blogger siirtyi sensuroimaan minun omia viestejäni...

      On kyllä totta, että nykyinen oikeuskäsitys on syntynyt sinä aikana kun luterilaisuus on ollut valtauskonto, mutta mulla on kyllä vahva luotto, että moraali ei katoa mihinkään vaikka yhteiskuntamme muuttuisi osin uskonnottomaksi, osin moniuskontoiseksi.

      On totta, että tämä tilanne nyt kulminoituu tuon Suvivirren ympärille, mutta se että maalistuneet kristyt eivät näe laulua tunnustuksellisena kertoo musta enemmän tapakristyttejen ongelmista kuin minun tiukkapipoisuudestani. Mä voisin kyllä sen virrankin jopa niellä, jos jossain välissä muistettaisiin kertoa, että se on tietyn uskontoryhmän tapoihin kuuluva laulu eikä paukutettaisi vain menemään. Siltikin tilanteet, joissa ihmiset pakotetaan ilmaisemaan oma uskonsa tilanteessa, johon uskonto ei kuulu rikkoo negatiivista uskonvapautta ja sekin on tärkeä asia huomioida.

      On myös totta, että kirkon ja valtion suhdetta olisi syytä tarkastella. Surettaa tosin kultuurillisesti arvokkaan kirkkokantamme puolesta, jos niiden rahoittaminen jäisi kunkin seurakuntalaisen vapaa-ehtoisuuden varaan. Itse järjestötyötä tekevänä kun on oppinut sen, että kaikki muut maksut kuin verot helposti jätetään maksamatta ja luotetaan että kyllähän joku muu asiat hoitaa vaikka minä en hoitaisikaan.

      Poista

Jätä ihmeessä viestiä!