Kaikkien hälinäviikkojen jälkeen oli ihanaa, että meillä oli kerrankin viikonloppu jolloin olimme pelkästään omalla porukalla. Tai no olihan siellä messuilla porukkaa ja tänäänkin käytiin Hulluilla Päivillä pyörähtämässä, mutta emme pitäneet yksikään leikkitreffejä, kyläilleet tai tehty jotain muuta suunnitelmallists.
Yhteinen aika tuli selvästi tarpeeseen. Kaupunkireissu meni mukavasti bussilla sateen torpattua fillarointisuunnitelmat ja iltapäivällä puuhattiin kotona. Rakenneltiin legoilla ja sen jälkeen lapsi halusi leikkiä muskaria. Päivän kappaleeksi ohjaaja oli valinnut kokeellisen mainosrenkutuksen eli sain heiluttaa rytmimunaa ja kilkuttaa kellopeliä ja laulaa tomeran muskariohjaajan opastamana lapsen telkkarista bongaamaan "ylös vaan, ulos vaan, mennään luontoon, mennään luontoo" -renkutusta. Kääpiöpedagoki hallitsi myös osallistamisen ja sain valita aina ennen laulun alkua kenelle supersankarille lauloimme. Lapsen kunniaksi on sanottava, että on se muskarissa oppinut tosi hyvin laskemaan alkutahdit laululle ja hakkaamaan leikkirumpuaan kutakuinkin rytmissä.
Sillä välin kun me musisoimme rehki mies keittiössä. Jostain syystä hedelmäkorissamme oli 10 banaania joista jokainen oli tummumassa kovaa vauhtia, joten testasimme banaanilettuja.
Kyllä noita nyt söi ennemmin kuin selkäänsä otti, mutta ensi kerralla taidetaan laittaa vähän kaurahiutaleita menemään hienoksi munien ja banskujen sekaan kun ei tuo suutuntuma oikein ollut kummankaan minun tai miehen makuun. Lapsi sensijaan kiskoi noita varmaan kymmenen ja oli sammua täyden mahansa viereen sohvalle.
Näiden päivien jälkeen tuli sellainen olo, että tällaista aikaa tarvitaan lisää. Onneksi nyt on pääsiäisen pitkä viikonloppu edessä. Hidasta yhdessäoleskelua, hyvää ruokaa ja toivottavasti tätä viikonloppua parempia ulkoiluilmoja neljä ja puoli päivää. Tai no jos nyt edes saataisiin yksi sateeton päivä, jotta päästään mökille vaihtamaan renkaat autoon.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!